IRC-Galleria

oli keittoa ja helevetin hauskaa nyt krapula pian lisää kaljaa koneeseen :D

Bomberit ovat liikenteen pahimpia reikäpäitä, teiden terroristeja ja hullunrohkeita huligaaneja, liikennepoliisin ykkösvihollisia, adrenaliininarkomaaneja, joiden olemuksesta huokuu ylimielisyys sovittuja sääntöjä ja maanteiden turvallisuutta kohtaan. Näin me heidät tunnemme, mutta tunnemmeko heidät? Toimittaja Kim Finn istuu pelkääjän paikalle.

Vaikka Bomber-kerhosta kiertää toinen toistaan pöyristyttävämpiä tarinoita, bomberit itse luokittelevat pakkomielteensä pikemminkin asennevammaksi kuin järjestäytyneeksi moottoripyöräkerhotoiminnaksi. Mutta vaikkei virallista jäsenrekisteriä olekaan, kielivät satapäisiä motoristijoukkoja keräävät kaahausiltamat kerhon aatteiden kannatuksen olevan vakaalla pohjalla. Asennekasvattajat ovat kauhuissaan, mutta milläpä sitä ihmisten yhteen kerääntymistä estäisikään, maassa, jossa on voimassa kokoontumisvapaus.

Koko kansan tietoisuuteen bomberit nousivat, kun heinäkuussa 2002 Kampissa autopommin räjäyttänyt William Engström sattui pitämään rikoksentekohetkellä päällään vitsikkäästi Bomber-hupparia. Vaikka ryhmittymän toiminnassa mukana olleet sinnikkäästi vakuuttivat, ettei kaveri ollut kellekään edes puolituttu, sai kaahauskerho asian yhteydessä paljon julkisuutta. Tosin aiemminkin samana vuonna oli jo kohistu.

"Suruajo muuttui surmanajoksi." huusi iltapäivälehti lehmän kokoisin kirjaimin, kun ajoturmassa kuolleen bomberin surusaattuetta kuvannut toimittaja sattui bongaamaan letkan jälkimainingeissa yhdellä pyörällä kikkailevia motoristeja.

Toinen vähemmän mairitteleva mediahuomiointi oli Bomber-illassa sattunut onnettomuus, jossa kaksi pyörää ajoi yhteen, toisen kuljettajan jalat rapsahtivat poikki ja kaiken kukkuraksi toinen pyöristä räjähti liekkeihin ikävin seurauksin. Edes ATV:n reportaasi Bomber-illasta ei enää kyennyt hälventämään negatiivista mielikuvaa. Aurinkolasit päässä murisevat miehenköriläät vahvistivat kansan keskuudessa syntynyttä mielikuvaa kaistapäiden kaahauskerhosta, jonka tarkoitus on vain sabotoida liikennettä ja tahallaan vaarantaa kanssaihmisten henki ja elämä.

Bombereiden ideologiaa valottavat epäviralliset 10 käskyäkin tukevat ainakin huolimattomasti tarkasteltuna tätä mielikuvaa. Pyörä- ja moottorifetisismiin vihkiytymisen lisäksi bombereiden kerrotaan järkyttävän liikenteessä ajotyylillään muita, joutuvan tahtomattaan usein virkavallan kanssa tekemisiin, pitävän itseään maailman parhaana kuskina ja viihtyvän parhaiten yhdellä pyörällä. Tarkkasilmäinen huomaa, että ohjeistuksessa neuvotaan myös käyttämään päätään ja ottamaan itse vastuu teoistaan sekä korostetaan bombereiden olevan pohjimmiltaan iloisia heppuja.

Bomber-ilmiö on suomalaista tuotekehittelyä puhtaimmillaan. Ilmiö sai alkunsa syyskuussa 1999, kun tarinan kertojasta riippuen joko yhdeksän tai 13 japanilaisiin ja jatkojalostettuihin Streetfighter-pyöriin hurahtanutta kollia päätti lähteä testailemaan taitojaan Eläintarhan Vauhtitielle. Pian kokoontumiset sovittiin kesäajan jokaisen kuukauden viimeiselle perjantaille, ja porukka pisti pystyyn asiaa valottavan nettisaitinkin. Ensimmäinen nimiehdotus järjestäytymättömälle seuralle oli Katupommittajat, mutta se kääntyi lähes saman tien kansainvälisempään muotoonsa.

aloteltii akilla oterttiin vain hieman, mentii kupittaal juotiin lisää, pidettiin kivaa, kyttä kaato pienen tipan viinaa pois ei haittaa, ja sit pimeni olin kuulemma läymäyttäny kyttää nyrkil päähä se oli paiskannu mut maahan nokka auki sit mut oli heitetty autoon sielläki olin koittanu potkii ovee auki ja sit juoppoputkaa mist ukko sit haki mut, nyt taitaa juominen loppuu kokonaan tai ainakin seuraavaan viikkoon saakka

yhyy sulais nyt jo lumet ja jäät ni uskaltais ottaa mopon käyttöön

pieni krapulainen pää oven väliin jää