Tarina alkaa siitä kun huomaan ettei kaikki ole kunnossa. Menen vessaan ja totean että minulla on mahatauti. Toivoin vain että se menisi nopeasti ohi. Menin katsomaan paljonko kello oli ja se näytti yhtä. Voi helvetti, ajattelin.
Seuraavan kerran kelloa katsoessani oli se kaksi. En tiennyt mistään mitään, minun oli paha olla ja halusin vain jääkylmää vettä lasillisen. En vain uskaltanut ottaa sitä koskaan.
Ei aikaakaan kun hain peittoni vessaan ja toivoin se lämmittävän. Se lämmitti mukavasti, ainakun se oli päällä. Mutta muuten, ei mitenkään kivaa. Pian kuitenkin heräsin sen alta, lämpimästä ja jatkoin taas yrjöämistä.
Kello oli neljä kun nukahdin taas ja heräsin vasta kuudelta. Kuudelta sanoin helvetti soikoon, nyt haluun nukkumaan. Ei voi mitään, menin nukkumaan ja herään iloisena uuteen aamuun.
Aamulla sain sen ihanan jääkylmän veden, mutta no ei se kyllä enää kehossani ole. Tuli ylös melkein heti.
Ja niin loppuu tämä tarina. Ei niin onnellisesti, eikä niin upeasti.