pois lankulta ja valoon
olento työntää minua
menemään noutamaan sen saman asian
ja vanhan surun ottamassa kyyneleeni kiinni nauraen
ja matolla nuori ruumis mätänee
missä kohtalo ohjaa nukkejaan
sen saman asian ja vanhan surun vuoksi
tiedän vihdoin että mikään täällä ei ole ilmaista
pois lankulta ja tyhjyyteen
jokainen tietää mitä lopussa on jäljellä
se sama asia ja vanha suru
ajavat minut hitaasti hulluuteen
ja se sama sotaa riehuu matolla
yhä aina korventaen sydämeni
se sama asia ja vanha suru
tiedän vihdoin...
ei enää koskaan, vanha suru