En voi sille mitään, kuinka ikävä huutaa kovasti perään. Kuinka sydämeen sattuu, kun muistoja itsekseen kaivelee. Kaksi päivämäärää mun ajatuksissa kummittelee, muistuttaakseen, mitä ihanaa joskus sun kanssa koinkaan. Jokainen aamu alkaa, kun katson vierelleni ja näen sinun entisen paikkasi. Jokainen päivä päättyy, kun ikävöin seuraasi. On vaikeaa, kun en näe suloisia kasvojasi. En hymyäsi. En silmiäsi. Jokainen paikka mihin katsonkin, tuo mieleeni jokaisen hetkemme. Ei ole sellaista paikkaa mihin voisin ilolla katsoa. On todella vaikea myöntää sitä ikävää, minkä kanssa joutuu koko ajan elämään.