IRC-Galleria

Hei kaikki!
Paatin kirjoittaa tanne, jotta voisin saastaa sormiani eika minun tarvitsisi kirjoittaa suht. samoja juttuja n. 10 eri henkilolle. Eli teille paivan piristeeksi; mia vida qui in Italia.

Olen ollut taalla nyt n. viikon. Ensimaiset paivat vietin AFS:n orientaatioleirilla ja tutustuin muihin vaihtareihin, suomalaisiin luonnollisesti seka myos uusi-seelantilaisiin ja aussiin. Oli hassua huomata, miten eri kansallisuuden omaavat ihmiset reagoivat toistensa seuraan. Tasta hyva esimerkki saatiin toisena iltana kun kaikilla suomalaisilla oli paansarky kaikesta metelista (jenkit oi rakkaat jenkit <3).
Mutta niin oli myos tanskalaisilla. Siispa me pohjoismaalaiset hakeuduimme samaan poytaan ja emme meile ominaiseen tapaan puhuneet mitaan. Tassa kohtaa taytyy tosin huomauttaa, etta se oli meille taysin okei, oikeastaan aivan loistavaa eika meita haitannut keskustelun puute. Pari toista poytakunta tosin vilkuili hieman oudoksuen tata hiljaista saareketta.
Toinen juttu mika leirista jai myos erityisesti mieleen oli eras varjoisa paikka jonne vetaydyimme aina kun helle otti voiton. Se oli kiwipuiden suojaama (kiwi PUIDEN! en tiennyt etta ne kasvavat koynnoksen tapaisissa puissa. Hyva mina) ja koostui n. tusinasta penkista. Siella me kaikki suomalaiset, aussit, ihmiset Uudesta-Seelannista, jenkit, tanskalaiset, yksi ruotsalainen, turkkilaiset, unkarilaiset, kolumbialaiset, brassit, argentinalaiset, mexicolaiset, saksalaiset, itavaltalaiset, ranskalaiset ja kaikki loput palpatimme ja odotimme tulevaa vuotta.
Niin yksi janna juttu viela! Eras poika, Stefano nimeltaan oli viettanyt 1 vuoden Suomessa vaihtarina ja puhui taydellista suomea, pohjanmaan korostuksella! Era divertente!

Leiri loppui sunnuntaina ja useimmat vahtarit lahtivat busseilla lentokentalle tai juna-asemalle. Vain me lahelle Roomaa sijoitetut jaimme lopulta jaljelle.

Istuskelin juttelemassa muiden vaihtareiden kanssa kun yhtakkia joku koputti minua olalle ja kysyi "Sei Sarianna?" Ja niin tapasin ensimmaista kertaa hostsiskoni ja loput saattojoukot. Hypimme ja pompimme siskoni Valentinan kanssa ja loistimme molemmat kuin kaksi aurinkoa koska olimme vain niin iloisia, etta lopultakin tapasimme toisemme livena. Lisaksi minua oli saapunut noutamaan yksi siskoini kavereista, joka oli ollut Tanskassa vaihtarina seka yhteyshenkiloni ja Umbrian alueen AFS:n presidentti. Olen muuten koko Ternin kaupungin ja myos Umbrian maakunnan ainoa vaihtari.

Kavimme yhdessa syomassa (Italialainen ruoka!<3) ja sitten oli vaihtareiden virallinen luovutusseremonia perheille. Taman jalkeen paasimme lopulta lahtemaan uutta kotiani kohti.