IRC-Galleria

Kirjotan pikapikaa pari juttua:
-lauantaina oli kaverin synttarit ja oli kivaa

-tanaan oli enkun koe, suht kivaa ;)

-enkun Cambridge kurssi alkaa tanaan, kivaa? katotaan... :S

-aloitan talla viikolla kai tanssin, SUPERKIVAA! :D ja voin taas syoda ylettomasti italialaista ruokaa ;P

-mulle saapui kirjeita Suomesta (!) <3 erikoiskiitos Paiville siita Muumi-cd:sta, se lammittaa sydanta :)

-mun AFS vapaaehtonen kerto etta VOIN matkustaa yksin Roomaan paivaretkelle enka joudu anomaan mitaan lupalappuja!! hah-haa! :DDD

Pieni informaatiopiikki sinne suomeen :)

Ciao ciao!

<3:Sarkku

Ajattelin etta kirjoitan samaan letkaan jotain positiivista ettei teille jaa pahaa makua suuhun.

Viime viikolla, myos pyhienpaivana oli orkesterini ensimmainen konsertti johon mina olen osallistunut. Nuotit kiinnitettiin kateen ja kavelimme n. 2 kilometria Cesin (pikkukaupunki vuorilla) keskustasta hautausmaalle. Talta tielta nakee muuten miten koko Terni levittaytyy laaksossa. Loppuun mennessa minulla ei ollut ollenkaan verta jaljella kadessa, mutta kokemus oli hauska :D

Olin taas lauantaina kavereiden kanssa ulkon illalla syomassa. Nama hetket on mun italialaisen elamani parhaita :) ostin myos kaksi talvitakkia (80e yht.) koska talvi tekee tuloaan, taalla on vain 10 astetta aamulla. Yksi poika vahan niinku yritti pyytaa mua ulos, mutten taida ihan viela olla valmis tahan puikkelointiin. Ehka joskus tulevaisuudessa, mitas mietitte? ;)

Jaaa... Sain enkusta pyorean 10 (italian numeroasteikko menee 1-9 ^^) ja kemmasta 8. Matikasta 5, en ollu lukenu yhtaan ;P Ressu!

Jaaa... kavin pyrkimassa koservatorioon ja nyt soitan kvartetossa.

Jaaa.... mun koulukirjat tekee vihdoinkin tuloaan nyt 2 kk jalkeen. Bravo Intercultura! :D

Ja oon lukenu Dantea italiaks ja ymmartany :) jaa muumia kans! Muumipeikko on muuten italiaks "mumin trol"

Ja nain :D

Vi voglio bene
Ciao ciao
Sarkku

Mistas alottaisin kirjottamaan.
On tapahtunu aika paljon sitten viime nakeman.
Hyvat vai huonot jutut eka?
Ehka huonot...

Viime viikolla koin 2 elamani pahinta paivaa.
Oli kahden paivan loma ja lahdimme sukulaisten luo syomaan. Tama oli tosi kivaa, ei mitaan valittamista. Sukulaiset on tosi sopoja, etenkin mun isan puolen mummi joka halusi valttamatta antaa mullekkin viikkorahaa :D aws. Oli siis pyhienpaiva ja sitten "kuolleiden paiva". Kavimme hautausmaalla. Taalla Italiassa vainajille on rakennettu oikeat talot, mausseleumit, ja ne ei oikeastaan ole niin kalseita kun luulisi. Sisalla on kynttiloita ja jotkin on sen verran suuria etta perhe voi myos istuskella sisalla ja jutella eteenpain siirtyneen rakkaansa kanssa. Kuitenkin surun pysty aistimaan ilmasta, johtu ehka myos saasta, oli harmaata ja sateista.
Sukulaisvisiitin jalkeen palasimme kaikki kotiin hyvin syoneina (oikeammin ratkeamispisteessa).

Pitiko mun siis kirjoittaa jotain itse aiheesta? Raskasta ja allottavaa palata naihin asioihin kun on ne jo kerran kaynyt lapi.

Siispa: onnistuin loukkaamaan perhettani heittamalla lappaa joka oli suomessa mennyt ihan hyvin lapi ja jota mina ja Kassu esim. heitetaan koko ajan, tilanne oli tama:
Istuimme ruokapoydassa illallisella ja heitimme lappaa sisarusten kesken ja sanoin veljelleni etta "sulla on kylla vakavia henkisia ongelmia kun sanot noin". Ei nain.
Kavi ilmi etta tama on asia pahimmasta paasta, yksi kamalammista asioista minka voit sanoa ihmiselle Italiassa. Mina en tata tiennyt. Ymmarsin toki etta joitain oli mennyt vikaan kun kaikki menivat hiljaisiksi eivatka puhuneet oikeen koko iltana. Myohemmin isani kysyi vakavalla aanensavylla, etta tiedathan ettei veljellasi ole henkisia ongelmia. Sanoin jo tietty koska sehan oli vaan lappa. Talloin aloin jo aavistaa etta tassa sanomassani jutussa on jotain pahasti vialla. Pyysin anteeksi monta kertaa veljeltani ja kerroin etten tiennyt mita fraasi tarkoitti italiaksi. Sisarukseni eivat juuri puhuneet minulle koko iltana, siskoni ei katsonut minua silmiin ikina aika toivottanut hyvaa yota. Itkin kaksi tuntia.

Aamulla kaikki jatkui samaan malliin. Sisareni ei katsonut minua silmiin eika puhunut mitaan. Lopulta kysyin englanniksi (ajattelin etta jos puhun italiaa loukkaan vain lisaa ihmisia), etta miksi emme puhuneet enaa. Tiivistettyna han sanoi etta on raivoissaan koska olen kayttaytynyt talla tavalla. Koska olen loukannut veljeani ja isaani (olin onnistunut tekemaan viela kaksi paivaa aiemmin jonkin kasimerkin joka tarkoittaa "mene vittuun" en tiennyt tasta mitaan). Etta olen hapeallinen. Etta sanomani asia oli saanut pyhimyksenkin raivoihinsa. Etta kun aina puhutaan perheen ja arjen jakamisesta ja nain kay. Etta han ei olisi ikina tehnyt nain omana vaihtovuotenaan vaikka oli tapahtunut mita (hanen kokemuksensa oli aika erillainen kuin minun, perhe laittoi hanet tekemaan kaiken, siivoamaan, kokkaamaan, hakemaan lapset tarhasta...).

"Olen niin pahoillani en tiennyt tai ymmartanyt mita se tarkoitti enka tiennyt mitaan mistaan kasimerkista, olen niin niin pahoillani, jos olisin tiennyt mita se tarkoittaa en olisi ikina tehnyt niin, mi dispiace tanto!"

...

"mutta eihan taa voi jatkua nain kaihan voin tehda jotain, kyllahan me puhutaan taas, ma olen niin niin pahoillani"

Eipa sille enaa voi tehda mitaan, han sanoi.

"Nyt ainakin ymmarran miksi olet vihainen"
Poistuin huoneesta otin harjan kateeni ja jatkoin sunnuntaisiivousta.
Ja itkin hieman lisaa.


Isani saapui hieman myohemmin ja mina hajosin isoihin markiin kyyneliin ja sanoin etta olen niin pahoillani ja... tiedatte loput. Han sanoi etta "ota rauhallisesti, ei mitaan hataa kaikki on kunnossa, ymmarran ettet ymmartanyt, ei mitaan hataa. Ala vaan tee naita asioita muille jatkossa niin va bene. Oletko jo syonyt aamiaista? Etko? Rauhallisesti, ala itke. Tule kohta ylakertaan syomaan aamiaista." :)

Ja pikkuhiljaa kaikki alkoi jalleen menna parempaa kohti. Sisareni ei puhunut minulle 2 paivaan ja veljeni on edelleen ehka hieman hiljaisempi kuin ennen, mutta pikkuhiljaa aika parantaa haavat. Tama ei tosin lohduta kun itke niin etta koko kroppa tutisee, lahinna tuntee vitutusta ja kaunaa kaikenmoisia elamanohjeita kohtaan.

... Ja tama oli muuten minun nakemykseni asioista, jotta saisitte kunnollisen kokonaiskuvan joutuisitte kysymaan perheeltani. Mielelleen ei en enaa Ikina haluaisi joutua samankaltaiseen tilanteeseen tai puimaan tata lapi. Eihan kukaan puhu italiaa?
Mutta nyt kaikki on taas hyvin. Minulle tosin asiat eivat koskaan tule palaamaan entiseen huolettomaan lapsensilmin kirmaten tyyliin. Olo on vielakin hieman epavakaa. Ja valilla turvaton.
Mutta niin kasvaa vahvemmaksi.
Alkaa huolehtiko turhia, kylla mina parjaan :)
Voimia sinne ja myos minulle


Yours sincerely,
Sarianna

Mutta ihan suomen laista saata ei tanne viela onneks ole saapunu... :P tanaan jotain n. 20 C.

Eipa tuu mieleen mitaan erikoisempaa. Istuskelen taalla kissa sylissa ja YRITAN kirjoitaa, kun toinen pureskelee sormiani. Ehka sekin haluisi lahettaa terkkuja suomeen :)

Mutta mitas taalla on tapahtunu...
Vaihtarileiri oli ja meni, ja vaikka en nukkunu paljon yhtaan oli aika piristava kokemus! Ja mulla on nyt internationaaleja kavereita! Uuu... Ja muutenki oli ihana puhuu kokemuksista, koska me kaikki kaydaan naita juttuja lapi. Parhaita kavereitani olivat Marine Ranskasta, Fernando Hondurasista, Liam Saksasta8ja joka nayttaa ihan Harry Potterilta!), Bergaktora (kirjoitin sen kuitenki vaarin...) Faroe saarilta ja Mert Turkista. Kaikki oli aivan ihania! Ja sain puhuttua ruotsia norjalaisten kanssa! Ihanaa kun kieli palasi, oli jotenkin orpo olo kun oli pitany opiskella vuosien ajan ja sitten yhtakkia ei muistanukkaan mitaan... Enimmikseen puhuin kuitenkin (uskokaa tai alkaa) italiaa! Aluks mun englannin kieli oli aivan plorina kuralla, eika vaan toiminu! "Io ho, eiku, I have una bella familia, voihan cazzo!" Lopulta puhuin taas kauniilla amerikan aksentillani, mutta jotenkin oli vaan helpompaa puhua italiaksi... Strano. Siispa puhuin Fernandon ja Marinan kanssa aina italiaa, mika oli meille kaikille kivuttomampaa. Ja arvatkaa mita? Mun italian taitoni oli yksi parhaimmista! Ha-haa! Aika moni ihmetteli tata, koska suomi ja italia on AIKA kaukana toisistaan, tai no okei, lausuminen on tosi samanlainen ja siksipa suomen ja italian valilla sattuu pienia hauskoja kommahdyksia, tassa muutamia:
(heikkohermoiset ja rumasta kielesta hermostujat alkaa katsoko ihan oman tervytenne takia...)

Suomen "Katso merta" on hyvin samanlainen kuin italian "cazzo merda" joka taas tarkoittaa (anteeksi aiti) "kyrpa paska"

"Katso sukkia" on puolestaan "cazzo succia" joka tarkoittaa "ime munaa".

Voitte siis kuvitella miten olen viihdyttanyt italialaisia koomikon lahjoillani.

Opin muuten leirilla kaikki kirosanat lahes kaikilla kielilla, tosin Mert pani paremmaksi ja opetteli ne viela kiinaksi ja japaniksikin.
Leirilla oli muuten yksi AFS vapaaehtoinen joka oli viettanyt vuoden JOENSUUSSA! Oli tosi hauskaa kun puhuttiin, ma pienoisella Stadin slangilla ja han Ita-Suomen murteella :D
Lopulta leiri kuitenkin loppui :( vaihdettiin kaikkien kesken osotteita ja puhelinnumeroita etta voidaan nahda jatkossakin :)

Sitten palasin kotiin.
Oli hassua seisoa taas bussipysakilla Ternissa kun naki kaiken hieman eri valossa. Aika moni vaihtarikavereistani oli vaihtanut perhetta, tai vaihtamassa. Opin arvostamaan miten hyvin asiat taalla ovat. Ja muiden kokemukset antoivat voimaa, joten tiedan etta selvian kun marraskuun lopussa vaihdan perheita.
Italialainen isani lahtee ensi viikolla kuukaudeksi Peruun. Kun han palaa olen jo vaihtanut perhetta. Aika juoksee. Uuteen perheeseeni kuuluu Mamma Beatrice ja poika Marco. Tytar asuu Perugiassa ja opiskelee yliopistossa. Toivottavasti asiat olisitvat siella yhta hyvin kuin taalla. Vaihto tapahtuu muuten juuri ennen lomia, ja tiedan etta aika paljon itkua on luvassa. Mutta niin se vain on meille kaikille siihen vuodenaikaan.

Sitten iloisiin asoihin! Lauantaina kavin juhlimassa viimeviikkoisia synttareitani kavereiden kanssa. Soimme mexicolaisessa, se oli ihanaa! Pidan edelleen italialaisesta ruoasta, mutta vaihtelu virkistaa. Ja Tortilla oli vaan niin hyvaa! Ja pieni hassu juttu joka teki minut vaan niin iloiseksi: Luokkakaverini olivatkin ostaneet mulle synttarilahjan! Hii! Olin hieman masentunut ennen tata. Kuten oon jo ennen maininnut pienet asiat on tarkeimpia.
Sunnuntai-ilta oli aika "ganzo"=cool. Menimme Valen kanssa Alessandron synttareille paikalliseen discoon. Vaikka jouduttiinkin lahtemaan jo klo 23 oli aikamoisen siistia. ...tosin maanantai aamu koulussa oli myos aikamoisen kamala.
Kavimme sunnuntaina myos tekemassa visiitti maaseudulle ja lahi kaupunkeihin.
Ja mina ratsastin hevosella! Vau! Talutusratsastusta ;) oli kivaa!
Nyt voisin lopetella, mutta mainittakoon viela etta huomenna on lakko(=sciopero) enka mene kouluun. Njahaa muahaha!

Ci vediamo, vi mancha
Sarkku

Ohoi en ookkaan kirjottanu pitkaan aikaan. Niin se aika juoksee kapalamakeen...

Ja enaa 8 kk taalla! Valilla tuntuu etta oon ollu taalla jo niin kauan... ja toisaalta niin vahan.

Hei mitas taalla onkaan tapahtunu! Siispa: tanaan oli mun synttarit, mutta mitaan juhlia ei ainakaan viela ole pidetty koska on maanantai ja kaikkien taytyy teha laksyja. Mutta kavin kavereiden kanssa syomassa koulun jalkeen, porukkaan kuului tietysti mina ja siskoni, kavrini Gaia joka oli edellisen vuoden Tankassa vaihdossa, AFS:n vapaaehtoiseni Dria, joka on muuten aivan IHANA ja esitteli mut mun lempipaikalleni taalla Ternissa: kirjaston! Se on aivan sikamakee rakennus, moderni ja uskokaa tai alkaa rakkaat suomalaisen kirjaston kayttajat siella voi kattoa leffoja kajareiden saestyksella! Eika tassa viela kaikki, ei mita tahansa leffoja, vaan kaikki uutudet jotka suomessa pitaa vuokrata + loytyy sielta kaikki Sinkkuelaman tuotantokaudetki! Ganzo!!!

Porukkaamme kuului viela pari muuta henkiloa, Luca ja hanen SUOMALAINEN host-siskonsa Sini joka oli tullut tanne viettamaan syyslomaa. Sini siisvietti samanlaisen vaihtovuoden taalla Ternissa kaksi vuotta sitten. Oli ihana puhua pikkaisen suomea, mutta tosiaan vain pikkaisen silla on mukavampaa kun kaikki voivat osallistua jutusteluun.

Kieli on muuten janna juttu. Oon nyt viettanyt reilun kuukauden taalla Italiass ja puhun jo suht sujuvasti. Ymmarran lahes kaiken ja pystyn jopa pitamaan ylla small-talkia. Mutta oon vaan koko ajan vasyny, koska vaikka kuinka tykkaan italiasta ei suomi ainakaan viela ole vaistyny sen tielta. Yksi yo nain kylla unta puoliks italiaks ja puoliks englanniks. Forte... Englanti alkaa tosiaan hiipua koska en puhu sita missaan, en edes enkun luokassa, professoressan kuuluisien sanojen "Sarianna sinun taytyy oppia italiaa ja siispa sinun tulisi puhua tata kielta myos minun luokassani" Siispa teen kaikki laksyt ensin enkuksi ja sitten italiaksi. Paassani on jotain outoa kielien sekasotkua jossa jotkut ilmaisut ovat suomeksi ja puolet italiaksi. Joskus kun olen turhautunut ajttelen englanniksi, siina on jotenkin enemman tehoa :D niin italia alkaa myos ujuttua suomalaisiin puheluihini, yksi paiva akkasin itseni sanomasta "Come?" kun en oikein kuullut ja ain "sì, sì" kun aiti kyseli etta onhan kaikki kunnossa.

Gaia antoi minulle synttarilahjaksi kirjepaperia (tulee tarpeeseen! kirjotellaan taas pian Saara kulta! ;) ja paivakirjan (mulla on nyt niita 3...). Dria antoi kaulahuivin joka oli ihanan huolehtiva ja lammin ajatus kun olen valilla valitellu etta on sittenki vahan vilposta (vinkki tuleville vaihtareille: taalla EI ole aina lamminta ainakin aamuisin on tautisen kylma). Kiitos myos kaikille viestittelijoille Suomessa ne viestit antoivat voimaa ja jaksamista ^^ Kaikista lampoisin ja valitetuin olo tuli kun italialainen siskoni oli aamulla ripustanut posterin oveemme jonka huomasin kun olin lahdossa aamupalalle ylakertaan, seka kun mammani lahetti minulle onnitteluviestin ja suukon tekstarilla. Pienilla asoilla on valia, ne ovat kaikkein tarkeimpia <3

Mites muuten... Tanaan oli fyssan kuulustelu joka EI mennyt erityisen loistavasti. Mutta ope sanoi etta "ala huolehdi tamahan on vain harjoitusta sinulle". Kerron myohemmin miten kavi. Toinen professoressa palautti muuten parisen paivaa sitten hissankuulustelumme mina sain

6,5!!!!!!!!!!
VAHANKO OON YLPEE! Professoressakin oli positiivisesti ylattynyt. On muuten enemman kun sain aikanaan eraasta bilsan kokeesta ;)
Muutenki koulussa meni viime viikolla aika mukavasti, opettajat sairastelivat emmeka valilla tehneet oikein mitaan. Vastasin muuten oikein yhteen kysymykseen letteratura italianan tunnilla, da Divina Comedia. Ope oli iloinen ja kysyi toisenki asian, mutta kaksi asiaa meni multa vaan ylsi hilseen ja vaivuin turvalliseen "en puhu italiaa oikein hyvin" tilaani.
Ranskan kielen olen taalla etelassa aloittanut ja adesso tiedan kaikki numerot nollasta sataan seka varit, tervehdykset yms. Uuu yeah!
pari hauskaa juttua viela koulusta. 1. Enkun maikkamme puhuu aina silla natilla brittiaksentilla "yes" ja mina vastaan aina iloisen epasovinnaisesti "yeah" kun minulta kysytaan jotain.

Viela vahan on aikaa... Tahan mennessa olen tehnyt visiitteja taas vahan ympariinsa. Vierailen edelleen suht usein Stronconen pikkukaupungissa koska kaveri asuu siella, vuorilla olen kaynyt ja tehnyt veljen kanssa pyoralenkin Ternissa, mika oli muuten aivan ihanaa koska oli kaunis paiva ja koska tuntuu etta vaan pyoristyn palloksi taalla hyvan ruoan laheisyydessa. Kavereiden kanssa kiertelen kaupungilla yleensa lauantaisin. Aa! Tana lauantaina oli muuten jotain erityista, kansanmusiikkiyhtye Rakkian, johon koko perheeni kuuluu, keikka. Oli aivan loistavaa, olin siella kaikkien italialaisten ymparoimana ja tanssin mukana vaikka mulla ei ollut mistaan harmainta hajua. Massimo esitteli mut "suomalaisena maskottina". Ja sain viimeinkin sita kuuluisaa naiskauneuden ihannointia Italiassa osakseni, koska siella tanssimassa oli joukko italialisia soittokuntasotilaita. Yksi trumpetisti oli ihan hyvan nakonen ja pyoritteli mua parketilla ihan ahkerasti ;) mutta ei huolta mistaan turhan vakavasta, kylla ma parjaan.

Olisi viela niin paljon kirjotettavaa, mutta pitaa lahtea illalliselle...

Seuraavaan kertaan!
Olette rakkaita kaikki
Abbraccio

Sarianna

... keskiaikasessa pikkukaupungissa kaverini luona. Oli oikeasti (alkaa naurako) henkeasalpaavan kaunista. Teimme myos visiitin vuorille ja siella oli upeaa, tuli Suomen luonto mieleen. Taalla ei tosin ollut mantyja joista niin paljon pidan (noot).

...Ja sitten tulin ekaa kertaa bussilla yksin himaan. Voitte kysya multa siita erikseen, nyt lahden syomaan.

Ciao
Sarkku

1. Vapautta kulkea ympariinsa (tulee ehka myohemmin, mut liikun lahinna koulun, kodin ja Nonnan talon valia)

2. Kaivereiden tapaamisesta kahviloissa ja niissa tuntikausia jumittaminen (ehka ehka... taalla on vaan tapana huitasta se kahvi kurkusta alas, mutta allora se on PALJON parempaa kuin Suomessa ;D)

3. Kavereiden kanssa palpattamista puhelimessa (en ma nyt sentaan niin paljoo osaa italiaa :D ...ja oon soitellu Suomeen mut se on AIKA kallista)

4. Se etta ymmarran kaiken koulussa ja voin sen turvin piirrella vihkoon (taalla piirtelen jokatapauksessa vihkoon professoren muotokuvaa kun en vaan jaksa valilla edes yrittaa ymmartaa Macchiavellin keskiaikasta italiaa. Mutta yritys on kova!)

5. Suomalaista suklaata (aiti lahettaa sita postissa. Ala kysy.)

6. Suomalaista lappaa ja sita etta ihmiset ymartaa taysin miten erityisen hyva ja hienostunut huumorintaju mulla.

7. Saaraa ja Kassua. (Lukekaa edeltava.)

8. Suomalaisia uutisia, joista ei nay joka paiva mita kaikkea ja kenen kanssa Berlusconi on tehnyt sita ja tata.

Sain muuten tietaa Keski-Suomen tapahtumista perheeni papàlta joka kysy "etta pelaatteko te paljon tietokoneita siella Suomessa?" Ja koulussa professore di letteratura italiana kyseli siita. Uutisissa naytettiin patka Jokelan YouTube-videosta. Jotenkin jai vahan suutahtunut olo, etta ne oli ladannut sen.

9. Aiskaa ja iskaa. (Olin eka asettanut tosiaan liian kovat vaatimukset perheelleni taalla, koska vaihto-oppilas on kuitenkin aina vaihti-oppilas. Tajuamisen jalkeen on tosiaan ollu helpottuneempi olo.)

10. Ellaa. (Koira, mulla on kylla kissa taalla <3 mutta ei se ole sama asia :'( )

11. Humanistisia aineita. (Chimica... e matematica, mamma mia!)

12. Kuvista (Taalla on vain disognio joka on niinkuin geometrista piirtamista :o )

Mutta tahan loppuun totean etta on aika sikasiistia viettaa vuosi Italiassa! :) Voisin ehka tehda listan asioista joista preferisco qui :D

Kiitos huomiostanne!
Kirjottakaa mulle jos jaksatte.
Ciao!

Con amore
Sarkku

Ciao tutti!

Huuh, niinkuin jo sanoin ensimmainen kouluviikko on nyt takana ja olo on vahan nuutunut (meillapa on muuten koulua myos lauantaisin, yrittakaapa paihittaa tama ressut!). Minulla on hieman vapaa-aikaa ja sitten lahdemme jalleen Nonnan luo syomaan lounasta. Juuri niin, arvasitte oikein eli italialaista ruokaa. Oikeammin sanottuna pizzaa! Heh heh, kieli kostuu ja toteampa vain etta se on aikamoisen hyvaa.

Olen nyt viettanyt n. 2 viikkoa italiassa. Ensimmainen meni hengatessa sorellani (siskoni) ja fratelliinoni (pikkuveljeni) kanssa. Nukuimme pitkaan, tollotimme telkkaria, pakoilimme auringonpaahdetta, asteita oli taas rutkasti, vahan niinkuin koyhemmassa saunassa. Vietin auringon alla 5 minuuttia ja *ping!* minulla oli rusketusraidat! Olen silti edelleen kalpein koululaistytto joka Ternista loytyy.
Perheeni katon alla asuu siis talla hetkella 5 henkiloa ja yksi pieni rayhanhenki (hanesta lisatietoa kohta). Lisaksi naapurissa asuu yksi tahanastisen elamani suurimmista vihollisista: kukko, joka herattaa minut kiekunallaan joka halvatun aamu ja yo ennen heratyskelloani. Nain kouluaamuina pitaisi ehka olla kiitollinen. Olen ristinyt sen kenenkaan tietamatta Perseeksi. Onneksi vaikka joku tasta taalla saisikin tietaa han ei ymmartaisi.
Taman talon asukit. Siskollani Valentinalla ja minulla on koko talon alakerta kaytettavissamme (erillinen asunto!). Siella me vietamme aina oisin "opiskelijaelemeemme" kuten Vale sita kutsuu. Normaalisti kuitenkin oleskelemme paivisin ylakerrassa muun perheen kanssa.
Ylakerrassa asuvat veljeni Pierfrancesco, seka vahempani Mamma ja Papà (Paole ja Ercole). Pierfra soitelee aina paivisen harmonikkaansa tai pianoa ja minakin luritan joskus jotain huililla.
Kattomme alla asuu tosiaan myos pieni rayhanhenki, kissanpentu jonka adoptoimme laheisesta kaupungista toisena paivanani taalla. Nimesin sen Pieneksi. Han on oikein kaunis, mutta valilla oikea kiusanhenki, pisara joa katkaisi kamelin selan taisi olla kun Pieni pissasi (ja kakkasi) Valen koululaukkuun. Joten kissa ei enaa paase sisalle taloon. Mutta se on loytanyt hyvan kodin autotallista.

Tapasin myos muita perheenjaseniani ja Nonnan (isoaiti) ja Nonnon (isoisa) luona vierailemme edelleen melkein paivittain. Heilla on hiemanpienempi maatila ja talon pihassa parveilee aina harmaaoranssi parvi talon kisuja. Lisaksi tilalta loytyy koiria, kanoja, kyyhkysia, yksi toro, kaksi sikaa, lampaita ja paljon muutakin. Olen vihdoinkin taman viikon kuluessa voittanut kissojen luottamuksen puolelleni ja ne antavat hieman luimistellen minun silittaa niita. Ennen ne juoksivat heti karkuun jos ojensin edes hitusen kattani niiden suuntaan.

Ensimmaisella viikolla kavimme myos viettamasa iltaa papàn puolen sukulaisten kanssa. He asuivat hieman kauempana maaseudulla joten ajelimme sinne ja vietimme oikein kunnon italialaisen perheillallisen. En muista milloin olen viimeksi syonyt niin paljon (ja niin hyvaa ruokaa ;).

Aika kului nopeasti ja yhtakkia huomasimme etta edessa oli lampiman kesalomalokoilupaivan sijaan ensimmainen koulupaiva. Minua jannitti aika paljon.

Paivat ovat kuluneet koulussa oikein hyvin, valilla olen tosin aivan pihalla, mutta luokkatoverini auttavat urheasti minua. Olen saanut kavereita ja alan vahitellen tottua paremmin tanne. Myos kieli sujuu paremmin, on ihme mita italiankielentaidoille voi tapahtua kahdessa viikossa. Ymmarran jo toisten puheesta melkein kaiken, mutta omat puheeni luiskahtavat aina valilla englannin kieleen. Mutta paiva paivalta puhun varmemmin ja enemman maan kielta. Piano piano.

Valilla, etenkin silloin kun on hiljaista eika mitaan tekemista ikava vihlaisee rintaa. Mita Suomessa tapahtuu? Kaikki tama, koti-ikava, vasymys, uusi kieli ja kaikki KAIKKI uusi tiivistyi yhteen hetkeen ja hajosin kasiin. Tama tapahtui kun yritin tehda matikan laksyja (Italian matetamatica on niinkuin Suomen pitkapitkaPITKA matikka by the way) enka vaan tajunnut mitaan. Pikku ressu meni Italiaan... Jalkeenpain tajusin ettei kaikkea pida ottaa liian vakavasti. Suomensin tehtavan ja tein voitavani. Seuraavana paivana selvisi etteivat luokkatoverinikaan osanneet tehda sita.

Olen nyt ymmartanyt ettei minun tarvitse luopua Suomalaisesta elamastani, muistoistani ja perheestani vaikka olen taalla. Ne eivat katoa tai tuhoudu vaan odottavat minua hieman muuttuneina vuoden paasta. En siis meneta mitaan vaan saan hieman extraa. :)

A dopo!

Sarianna
(Italialaiset eivat oikein osaa kayttaa Sarkkua, joten olen nyt kaikille Sarianna. Outoa :D )

PS. Arvatkaa kuka joutuu opiskelemaan kemmaa ja fyssaa italiaksi? :P

Hei kaikki!
Paatin kirjoittaa tanne, jotta voisin saastaa sormiani eika minun tarvitsisi kirjoittaa suht. samoja juttuja n. 10 eri henkilolle. Eli teille paivan piristeeksi; mia vida qui in Italia.

Olen ollut taalla nyt n. viikon. Ensimaiset paivat vietin AFS:n orientaatioleirilla ja tutustuin muihin vaihtareihin, suomalaisiin luonnollisesti seka myos uusi-seelantilaisiin ja aussiin. Oli hassua huomata, miten eri kansallisuuden omaavat ihmiset reagoivat toistensa seuraan. Tasta hyva esimerkki saatiin toisena iltana kun kaikilla suomalaisilla oli paansarky kaikesta metelista (jenkit oi rakkaat jenkit <3).
Mutta niin oli myos tanskalaisilla. Siispa me pohjoismaalaiset hakeuduimme samaan poytaan ja emme meile ominaiseen tapaan puhuneet mitaan. Tassa kohtaa taytyy tosin huomauttaa, etta se oli meille taysin okei, oikeastaan aivan loistavaa eika meita haitannut keskustelun puute. Pari toista poytakunta tosin vilkuili hieman oudoksuen tata hiljaista saareketta.
Toinen juttu mika leirista jai myos erityisesti mieleen oli eras varjoisa paikka jonne vetaydyimme aina kun helle otti voiton. Se oli kiwipuiden suojaama (kiwi PUIDEN! en tiennyt etta ne kasvavat koynnoksen tapaisissa puissa. Hyva mina) ja koostui n. tusinasta penkista. Siella me kaikki suomalaiset, aussit, ihmiset Uudesta-Seelannista, jenkit, tanskalaiset, yksi ruotsalainen, turkkilaiset, unkarilaiset, kolumbialaiset, brassit, argentinalaiset, mexicolaiset, saksalaiset, itavaltalaiset, ranskalaiset ja kaikki loput palpatimme ja odotimme tulevaa vuotta.
Niin yksi janna juttu viela! Eras poika, Stefano nimeltaan oli viettanyt 1 vuoden Suomessa vaihtarina ja puhui taydellista suomea, pohjanmaan korostuksella! Era divertente!

Leiri loppui sunnuntaina ja useimmat vahtarit lahtivat busseilla lentokentalle tai juna-asemalle. Vain me lahelle Roomaa sijoitetut jaimme lopulta jaljelle.

Istuskelin juttelemassa muiden vaihtareiden kanssa kun yhtakkia joku koputti minua olalle ja kysyi "Sei Sarianna?" Ja niin tapasin ensimmaista kertaa hostsiskoni ja loput saattojoukot. Hypimme ja pompimme siskoni Valentinan kanssa ja loistimme molemmat kuin kaksi aurinkoa koska olimme vain niin iloisia, etta lopultakin tapasimme toisemme livena. Lisaksi minua oli saapunut noutamaan yksi siskoini kavereista, joka oli ollut Tanskassa vaihtarina seka yhteyshenkiloni ja Umbrian alueen AFS:n presidentti. Olen muuten koko Ternin kaupungin ja myos Umbrian maakunnan ainoa vaihtari.

Kavimme yhdessa syomassa (Italialainen ruoka!<3) ja sitten oli vaihtareiden virallinen luovutusseremonia perheille. Taman jalkeen paasimme lopulta lahtemaan uutta kotiani kohti.