Pimenevän taivaan alla istun ja odotan..
Hartaasti toivon parempaa huomista..
Ehkä pientä helpotusta..
Helpottuneena ja epävarmana herään huomiseen..
Rakkaus lohduttaa ja kasaa taakkaa sydämeen..
Herää itsellensäkin outoja kysymyksiä..
Entä jos jokin menee huonosti?
Miten perheeni käy?
Mietinkö jo kuolemaa liian aikaisin?
Onko huomista?
Parempaa tulevaisuutta?
Miksi ei kaikki voinut olla hyvin?
Miksi minä?
Tieto helpottaa ja kiduttaa..
Epävarmuus kalvaa sydäntä ja mieltä..
Ylihuomiseen on pitkä matka..
Ehkä turhankin..
Ehkä jokainen miettii näitä jos sairastuu vakavasti tai on edessä vaarallinen leikkaus..