IRC-Galleria

Bussi pysähtyi seuraavalle keikkapaikalle. Vielä olisi neljä tuntia ennen kuin keikan kuuluisi alkaa, joten Tokio Hotellin pojat päättivät lähteä läheiseen ravintolaan syömään. Leipzig, kaksosten Tomin ja Billin kotikaupunki oli täynnä elämää ja poikien kävellessä pitkin katuja kohti ruokapaikkaa tuli moni tyttö pyytämään kuvaa tai nimikirjoitusta tai mahdollisesti molempia. Ravintolassa ihmisten päät kääntyivät ja monet supattelivat keskenään, mutta nuoret julkkikset olivat jo tottuneet siihen, joten se ei enää häirinnyt heitä. Sisällä tuli uusi nimmarirundi ja sen jälkeen pojat pääsivät istumaan nurkkapöytään silmäilemään ruokalistoja.
-Mark on näemmä taas muuttanut ruokalistoja. Kuinkakohan monta kokkia hän on jo ehtinyt erottaa kun ollaan oltu poissa... Bill mumisi silmäillen sivua, missä lueteltiin erilaisia leikkeitä ja pohtien maailmassa pyöriviä suuria kysymyksiä kuten ottaisiko hän lohko- vai ranskanperunat.
- Niinpä näkyy... Georg asetti ruokalistan pöydälle, nojasi taaksepäin ja sulki silmänsä raukeana venytellen.
- Joko sä päätit mitä otat? Gustav katsahti basistiin ihmeissään.
- Ei mun tartte päättää. Mä otan aina lehtipihvi ja paljon salaattia.
- Mitäs jos tarjolla ei sitä olisi? Tom katsahti virnistäen yhä silmiään kiinni pitävään Georgeen. ”Vielä hetki. Kunnes keikka olisi ohi ja päästäisiin hotellille. Sitten.”
- Sitte mä vaihan ravintolaa... Ei siinä muuta kaivata. Samanlaisia paikkoja jokainen.

Syötyään pojat kiertelivät hetken kaupungilla. Bill sai ostettua itselleen kaksi uutta vyötä ja hiustuotteita, joita laulajalla meni enemmän kuin laki sallii. Tom poikkesi erääseen kauppaan kun muut katselivat viittä kaunista tyttöä kadun toisella puolella. Tämän palatessa muu bändi kyseli mitä kitaristi oli ostanut, mutta tämä ei suostunut antamaan minkäänlaisia vinkkejä asian suhteen. Muiden kohautettua hartioitaan ja Georgin katsottua huvittuneena kauppa mistä Tom oli tullut. He palasivat keikkapaikalle ja harjoittelivat muutamia stemmoja ennen varsinaisen keikan alkua.

Keikka meni loistavasti ja kun Georg ja Tom soittivat soittimiaan vastakkain koko sali kiljui ja osoitti hyväksyntäänsä. Tunnelma oli katossa ja pojat siirtyivät backstagelle rupattelemaan ja hörppäilemään juomakokoelman anteja. Lopulta Georg oli eniten humalassa ja Gustav vähiten. Bill istuskeli sohvalla fanityttö sylissään ja rupatteli tämän kanssa iloisesti. Kaikki olivat keskittyneet tekemään omiaan eikä kukaan muu kuin Georg huomannut kun Tom nousi seisomaan ja ilmoitti menevänsä nukkumaan.
- Mitä nykkö jo?! Eihän me olla päästy ees klubille ja sä oot jo menossa nukkumaan! Georg nousi seisomaan ja vaikka huojuikin pahasti sai tasapainonsa kuntoon ja huojui Tomin luokse. Sinne asti päästyään hän kuitenkin horjahti ja kaatui päin Tomia. Lopulta basisti roikkui nuoremman pojan kaulassa kiinni ja hihitti.
- Joo kyllä menen ja sä tulet myös. Tomin silmissä pilkahti jotain ja tämä huikkasi vielä Gustaville että hän veisi Georgin nukkumaan koska tämä oli niin huonossa kunnossa. Gustav vain nyökkäsi ja jatkoi kortin peluuta syvästi humalassa olevan äänimiehen kanssa.

- Minnes me oikein ollaan menossa? Mä aattelin kyllä vielä jäädä pirskeisiin eihän me olla ehitty ees tanssia tai mitään. George irroittautui Tomin otteesta ja teki muutaman huojuvan piruetin sille seurauksella että kaatoi kasan tuoleja ja meinasi itse horjahtaa niiden päälle. Hän kuitenkin sai itsensä kokoon ja pysyi tasapainossa.
- Me mennään jatkoille mun huoneeseen. Tom virnisti kierosti ja nuolaisi huuliaan. Siitä tulee kivaa... Hotelli oli aivan esiintymispaikan vieressä ja pojat olivat nopeasti päässeet hotellin hissiin missä Georg painoi fiksusti jokaista nappulaa. Hissi siis liikkui erittäin hitaasti. Kolmannen kerroksen kohdalla Tom nappasi humalaisen basistin rinnuksista kiinni ja veti tämän kiihkeään suudelmaan. Georg vastasi suudelmaan melkein välittömästi ja kiihkeä tunnelma jatkui horjahtelevin askelin ja kiihkein suudelmin aina Tomin huoneen ovelle asti. Tom vetäytyi suudelmasta avatakseen oven ja kun he olivat päässeet oven toiselle puolelle hän vetäisi Georgelta paidan pois ja jatkoi suudelmaa nyt hivellen toisen paljasta selkää ja vatsaa. Huokaukset kulkivat suusta suuhun ja pian Tom siirtyi suutelemaan Georgin kaulaa ja rintaa. Siitä hän siirtyi hitaasti alemmas navan tienoille ja availi samalla huokailevan basistin housunnappeja.
“…I make you want this
and make you want it more!
You keep on sucking me sucking me in…”
Tom teki työtä käskettyä ja pian Georg tulikin suoraan tämän suuhun. Nieltyään kiltisti jokaisen tipan Georgin ”suolamaidosta” nousi Tom ylös ja suuteli toista suulle yhtä kiihkeästi kuin äskenkin. Georg kaatoi Tomin nopeasti vuoteelle ja pian kummankin vaatteet katosivat jonnekin huoneen nurkkaan. Tom nappasi yöpöydältä purkin, jonka tämä ojensi virnistäen Georgille.

Sen jälkeen Georg ei enää muistanut mitä tapahtui. Niin oli käynyt joka kerta. Joka keikan jälkeisenä aamuna hän löysi itsensä omasta vuoteestaan muistamatta miten oli sinne päätynyt tai mitä oli edellisenä iltana tapahtunut. Tomin kanssa tämä ei uskaltanut puhua asiasta. Se saattaisi sotkea bändin sovun ja sitä basisti ei halunnut. Täytyi siis taas jättää ilta huomioitta.

Tom makasi selällään vuoteella tyytyväinen hymy huulillaan. Kyllä alkoholi sitten oli hyvä asia.


Kommentteja kaipailen... enkä saa minkäänlaista hyötyä tästä, enkä myöskään väitä tätä todeksi ;p