Sattuipa kerran niin ikävästi, että Pikku-Kallen iso-isä heitti veivinsä ja potkaisi tyhjää. Hautajaisten jälkeen Pikku-Kallen iso-äidin piti päästä purkamaan sydäntään ystävättärelleen. Ja se meni kutakuinkin näin:
- Oli se minun mieheni ihan hyvä sängyssä vaikka vanha olikin...
- Naitiin aina sunnuntaisin kirkonkellojen tahtiin...
- No mihinkäs miehesi sitten kuoli ?
- No, kun Kalle perkele vehtas yhtenä sunnuntaina vellikellolla...