Tahtoisin sanoa, ettei mikään ole vialla, tahtoisin sulle kertoa, että voin kuunnella, ja tahtoisin, ettei sinulla olisi niin huono olo kuin on.
Tahtoisin halata sinua, lohduttaa, kertoa, ettei mikään ole sinun syytäsi, sinä pyydät anteeksi. Onko elämän pakko olla tälläistä, ihmiset elävät varjojen keskellä, omassa rakkaudessaan itseään kohtaan?
Miksei kukaan kuule sanoja hiljaisia keskeltä Siperian, miksei niitä kuulla, vaikka kaikki ovat läsnä? Miksei kukaan kuule sanoja puhtaan surun?