Jalanjäljest' versoo vesakoita, käsissään kasvaa kaisloja. Astelee hän soita pitkin, tulee jäljessään suonsilmiä syviä. Silmät on häll' kuin helmet, ja hiuksensa kuin levälautta. Selässään on siivet simpukkaiset, kasvoillaan ilme vihmova.
Askelmallaan tulee kasveja, jalkansa versoo taimia. Juoksee hän metsiä pitkin, tulee jäljessään korpikuusi. Suu on häll' kuin pehmeä tyyny, ja silmänsä kuin syvintä metsää. Selässään on siivet hällä rahkasammalt', kasvoillaan ilme rauhaisa.
Jalanjäljest, askelmastaan, versovi maailman tyvin, ja sylissään on hällä ihmiskunta. Astelee hän pitkin avaruutta, jäljessään tullen koko tähtien kuoro. Silmät suu, kasvot kuin uneen verhottu, ja koko kehonsa kuin helmenvalkea hiekka. Selässään on siivet veriset, kasvoillaan ilme itkuinen.