IRC-Galleria

Eiline päivä oli karu ja kolokuttavainen. ei mittään tasasta elämän pyärätiellä. Olin näkevinäni kolme jokseenkin punaruskeaa norsua sekä david hasselhoffin. silloin olin kinevan ovella kunnes näin pari valkotakkist, taisivat olla herrahelenan pikkuenkeleitä. en ollu varma ku sillä toisella oli kullan keltainen haakurra jolla hän tyynesti tökki eläviä ihmisiä, ihan vaan pirruuttaan. sitte menin sisälle jossa oli hurja meininki näin jokseenkin lyhyitä servantteja. eihän niillä paliua täällä päin tiennaa. sitte dosentti leonard aleksanderin kanssa kahveilemaan. joimme kinevan hyisen kolkossa perä pöyässä juhulamokan könkyllää. sinne tuli myös pari komeaa naista jotka tivasivat kahavia. eikkai sitä auttanu muutaku hakia. meni sinne koko omaisuus ja puoli valtakunttaa mutta. ei kai se kymmene senti menetys ollukkaa nii hirviiää. sitte lähdimme Spermannin luo. tallustelimme hänelle päin kunnes vastaamme tuli synkkyydenhuippu: säilyn matin leijona. "tuskatappaja." mutta emme panikoineet vaan minä päätin kellistää kaamean pedon. siitäs sai hehaaa. sitten jatkoimme matkaa kunnes tunsin sieluni kärvistelevän kuumuutta. helvetti otti vallansa pienestä ihimisestä. en kuitenkaan hirveänä ottanu pultteja. sitte jatkoimme kävelyä. ja kun viimein olimme spermiksellä, helvetti otti tosisesti vallan. tunsin kuolevani. olin niin sekaisin etten saanu ees kaliaa alas. ja se on pahasti se. siinä makkoilin ja katsoin muitten iloisia ilmeitä sekä väheksyviä katseita. oli aika nousta istumaan. ja sehän varsin huojutti. kuumuus oli lähempänä 42ta astetta. sain kuitenkin villeltä heppasteroidin ja aloin hirnua. olo oli hetkessä parempi. söimme villen kesken ruizleibää. sitten loppu illasta istuimme spermannin sohvilla. dosentti LA, Spermis, Keisari marko, Keisarinna sonja, ja hanna. minä istuin hyvin hiljaa kuumeen kourissa. sitte viimein illan päälle lähettii nii meikä vammasena varsin alakkoin ulukona väänttää kaikkia käsillä seisonta juttuja ja ihmiset ympärilläni kyrpiintyivät. lähdimme dosentin kanssa kävelemään ja kuulin kuolon kellot. dosentin kanssa juttelimme henkeviä elävästä elämästä. viimein oli aika erottaa tiet kun näin pahoja skeletor warrioreita sielun silmin. he kiemurtelivat ja tekivät kuperkeikkoja. siinä vaiheessa mietin että oonkohan kunnossa. no joka tapauksessa poletin lotia konneelle. sitten menin nukkumaan. yksin. niin kerta. olen pöhkö. :l