Tämä viikko jos mikä on todistanut minulle että vanha koira ei opi uusia temmpuja, eikä opi nuorikaan jos ei halua...
Joskus sitä vain ihminen on niin tyhmä ettei ymmärrä olevansa typerä...
Olin elämässäni siinä vaiheessa ettei minulla ollut enää varaa menettää, joten päästin irti... Miksi viivyttää kohtaloaan jos se kuitenkin haluaa kusta sinua silmään kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti...
Ehkä elämä vain ei ole minua varten... Ehkä se yrittää päästä minusta eroon ettei sen tarvitsisi koko ajan kärsiä takiani...
Ei se kyllä minusta niin helposti eroon pääse sillä en ollut aikeissa luovuttaa elämääni joskin kaikki muu on jo mennyt... mutta ainakin pohjalta on hyvä ponnistaa ellei joku olisi sitonut minua kiinni lattiaan... No annan eroosion tehdä selvää kahleistani ja sen jälkeen yritän vielä kerran... Aika parantaa haavat, minä vain avaan ne uudelleen.