Silloin tällöin päädyn elämäni tarkoitusta etsiin
Elämäni tärkeys vetää mutkin hiljaiseksi
Hetkeksi mä suljen silmät vaivun kuvitelmaan
Siihen harhakuvitelmaan joka korvaa univelkaa
Ei etukäteen voi laatii elämään suunnitelmaa
Eikä ajatuksii sitä suurinta valtamerta
Joka meidät tuudittaa uneen joka kerta
Ja muuttaa päämäärämme vuosi vuodelta
Mikset sä vastaa soittoihini,
en pysy kauaa tolpillani,
Ikävä painaa ja samalta tuntuu sydämessänikin.
Tuttu tunne ja sen näkee tunteistakin,
kun kyyneleet valuu mun sinisistä silmistä.
Ja sä et vastaa, ku haluisin kertoo
et sua rakastan nyt ja aina. Tahtoisin olla luonasi
muttei aina voi mennä niinku elokuvissa.
Ei onnellista loppuu mut silti jaksan puristaa.
Mut mikse sattuu vaan miks kaikki satuttaa,
miksei mull voi käydä ku niis elokuvissa.
Nyt erossa, tää kaipuu päähän tavu tavulta.
Kuoleman sormi päivä päivältä saavuttaa.
Ei sanoilla voi kuvailla tunnetta mitä mukanani jokapaikkaan kannan.
En tahdo luovuttaa en tahdo satuttaa
mut minkä takii sä otit ja lähdit mun luota.