Kaupungin hulinassa harmaassa massassa,
koitetaan tehä konvehtei paskasta.
Hiluist lanteist ja pullo panteist,
kirkkait mäyräkoirii ja pinkkei elefanttei.
Niiskuneitei ja kaiken näköst muumii,
yhdessä tuumii seuraavassa puumii,
kamaa ja juomii liikuttamas ruumiit,
punasii silmii ja tummia luomii.
Munkin kulmilla pummei ja huorii,
vanhan liiton vihtoreit ja nykyajan nuorii.
Oon omin silmin nähny on lähimuistissa
kun jengi vetää muutaki ku uistinta.
Pois ne musta huhut ja huume jupakka
kun mä en oo polttanut edes kokonaista tupakkaa.
Silti en oo siin asemassa et voisin tuomita,
mut vähemmästäkin on ystävä huolissaan.
Tää on ku viidakko, en oo varma jaksanko
mut tiedän et mun on pakko (pakko).
Nuku vaan maailma ei katoa se muuttuu,
uskallatko katsoa (katsoa).