Välil liikutun kun alkaa kelaa menneitä/
siinä kelaa kaikkee mitä tullu tehtyä/
on mul elämäs viel päiviäkin jäljellä/
mut en tiiä koska täältä joutuu lähtemään/
jos vaan pystyy omaan itseensä luottamaan/
ei oo pelkoo siit et tuskaa tulis tuottamaan/
ja kun uskoo ni saa sumuverhon hälvenemään/
ja kun haluu muistaa ni ei tuu muistotkaan haalenee/
on vaan asioit joit ikävä on vieläkin/
sikspä ikävissäni joskus puristan tyynyäni/
mieles pyörii yli tuhansia juttuja siinä maates himmees valos/
usein kelaan sitä tuttua lausetta "jos vaan pääsis ajassa taaksepäin"
taaskin unen näin ja siin unes pääsin käymään menneisyydes/
kunnes sekin päätty jäähyväisiin herätessä hymy huules/
loppupeleis kaikki on vaa omast itest kii/