Nallepuh-muna on 100 grammainen jätti. Olenkin aina pitänyt puhnallea hieman pyylevänä. Ei, kaakaopitoisuutta ei kerrota.
Muna on kuviopintainen, ja aukeaa samalla kun avaan folionkin (jossa on imelä kuva puolenhehtaarinmetsästä, Puh ja Nasu halailee.) Yllärikuori on munan kokoon verrattuna pieni. Ois ollu ees vähän isompi... Mitähän tämä keltainen muovikotelo kätkee sisälleen... Jaahas, olen saanut juuri Nalle Puh-muistipelin. Mukana kaikki tutut hahmot. Joo perheen pienemmät tykkää varmasti.
Sitten epäolennaiseen, eli suklaaseen. Ohoh, sehän on ihan hyvää. Himpun mautonta, aika imelää, mutta ihan syötävää. Tää on niin iso, et riittää kaverille kans, vaikka samalla voi syödä sitä kun pelaa tota muistipelii. Ihan kiva kun ylläri on aivotoimintaa kehittävä. Kokokin on sen verran pieni, et tonhan voi ottaa vaikka baariin mukaan, ni ei aivosolut kuole niin pahasti kun synapsejaan voi treenata muistipelin äärellä!
Ei stana, nyt alkoi vituttamaan, en saanut suosikkihahmoani Ihaata muistipeliini. Tarkemmin tarkasteltuna mukana oleva paperi kertoo, et tää on tämmöi "kerää koko sarja", eli kaikki kortit saat vasta kun syöt useamman tällaisen, ja nekin vain sitten jos sulla käy hyvä tsägä. Just näin, kamalaa riistoo, ei pysty hyväksyy. Voihan tota vajaanakin versiona pelata, mut vähän syö naista kun ei tullu Ihaata.
Tässä vaiheessa alkaa olla aika ällöä, ja sohvapöytä alkaa täyttyä puolisyödyistä munista (se yksi lensi roskiin tosin...)