mä mietin näitä viime päivii, enkä tiiä missä mennään
mä kelaan viime vuotta, se ei hävii.
miten me ollaan tähän tultu, et kaikki vanha unohetaan
ja lähdetään erilleen kulkee...
mut meillä ei oo ees määränpäätä.
mut jos mä teen jonkun ratkasun, se pysyy
tai niin mä luulin.
"kato eteenpäin, älä taaksepäin"
niin mä kuulin.
mut pallo on nyt sulla.
mä oon valintani tehny enkä aio enää kääntyy
jos sä tuut mua kaipaa
mä en meinaa pysähtyy.
mut mistä tietää oikeen valinnan ja päätöksen?
onko parempi pysyy kannassaan
itsepäisenä ja tietäväisenä
vai sanoo;hei ehkä mä olin väärässä.?
emmä tiiä,
mut mä jään.
sittenkin.