eräs tarjosi minulle mahdollisuuden. sanoin, ei kiitos. halusin, mutten voinut. en olisi kestänyt siitä seuraavaa tunnetta, kun en voisi unohtaa. mahdollisuus olisi nimittäin ollut lopetus. niin hän myönsi. miten pidemmälle, pidemmälle kuin koskaan aiemmin, meno voisi ikinä auttaa jättämään asiaa menneisyyteen? looginen ajattelukykyni ei riitä ymmärtämään hänen ajatusmaailmaansa.
silti.
nyt mieleni ja sydämeni välillä soimaavat tyhmyydestä, mutta järki sanoo minun tehneeni oikean valinnan. ei siinä olisi ollut mitään järkeä, mutta ehkä olisikin pitänyt vain seurata mielihalua. paitsi sydän siinä olisi vain kärsinyt.
nyt kun vain voisi mykistää kaikki nuo äänet ja unohtaa.
Uusimmat blogimerkinnät
- mikäs kinkkuelämän muija olen.. ? 25.07.
- viime vklopun muistelot 25.07.
- [Ei aihetta] 20.07.
- [Ei aihetta] 20.07.
- [Ei aihetta] 20.07.
- [Ei aihetta] 19.07.
- Stadia here I come! 10.07.
- [Ei aihetta] 04.07.
- Ystävilleni <3 28.06.
- jälkitutinat... 25.06.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2008 (9)
- ▶ 2007 (60)
-
▼
2006 (85)
- ▶ joulukuu 2006 (9)
- ▶ marraskuu 2006 (5)
- ▶ lokakuu 2006 (13)
- ▶ syyskuu 2006 (11)
- ▶ elokuu 2006 (14)
- ▶ heinäkuu 2006 (14)
- ▶ kesäkuu 2006 (10)
- ▶ toukokuu 2006 (6)
- ▶ huhtikuu 2006 (3)