Tuntuuko joskus siltä että maailma romahtaa.
Kun juoksis seinääpäin jarruttamatta kahta sataa.
Tuntuu kun pakko olis päästä aikaa varastamaan.
Älä rupee huutaan metsään sillä se ei vastaa takas.
Älä pyydä anteeks asioista se ei vastaa samaa.
Kun se että jätät tekemättä mikä muita satuttaa.
Ja kaduttaa mieti asioita etukäteen.
Älä ketään satuta sillä kohtalo sen näkee.
Niinkun sanottu niin älä nuolaise ennen ku tipahtaa.
Tai muuten aika sormiesi lävitse vaan livahtaa.
Mä en tiedä kuinka kauan vielä tätä pitää jaksaa.
Tuntuu kun tukehtuisin King Kongin paskaan.
Kyyneleet tukahduttaa tunteet jotka pääsee valloilleen.
Sitoo sut kiinni kunnes jälleen asetut aloilles.
Yritä nyt tätä sit ymmärtää herranjumala.
Ja tätä tunnetilaa viellä sanoilla nyt kuvata.
Tänään vaan vituttaa niin paljon ettei veri kierrä.
Emmä tätä aio enää purematta niellä.
Jos et halua jatkaa painu sitten vittuun tieltä.
Sillä elämä ei lopu multa tänään vielä.
Huutaminen vaan lisää tuskaa jos toinen ei vastaa,
Huuda vaan lisää niin hukkaan sut tost vaan.
En ymmärrä miksi käsität aina asiat väärin,
Taas tarvin surupaperii johon tänkin käärin.
Yks hailee mitä sanon et kuuntele kuitenkaan,
Tää tuska kasvaa ja raapii vaan satuttaa.
Mä rakastin sua ja rakastan edelleen vaan,
Mut mitäs voin kun et tahdo enää rakastaa.
Mä viiltelen päivät pitkät kun kuvaas katson,
Joka viillolla tunnen tuskan olo liian kasvoton.
Ja mihin must on en lähde selittämään,
Ei kuulu sulle sähän haluut elää omaa elämääs.
Mä tahdoin sut mut tilanteet pääsi käsistä,
Suistuin tieltä kun tunteet vietiin välistä.
Nyt pääasia että kaverit on lähellä ja tukee,
Ja muistakaa myös mut pidän teistä huolen.