Päiväni tänään:
Kello soi 5:15. Leipää naamariin ja koululle pukemaan linjavaatteita päälle ja autot kuntoon. Hyppään koulun pakettiauton, jota olemme lähdössä vaihtamaan uuteen, kyytiin kaverin seuraksi. Linja-auto lähtee edellä. Ja linja-auto siis siksi mukana että porukka saa samalla kätevästi ajotunteja ja saadaan vaihdeltua molempiin autoihin kuskeja sillointällöin.
Lähtö 6:00. Määränpää Kokkola, välietappina Tampere johon kuljetetaan 1kpl sängynpäätyjä.
Saavumme Tampereelle, sängynpääty kerrostaloasuntoon ja matka jatkuu. Tässä kohtaa minä hyppään linja-auton ratin taakse.
Hieman siinä vielä uuvutti kun lähdimme kohti Kokkolaa. Aamu alkoi pikkuhiljaa valjeta.
Saavumme Juustoportille jossa juomme kahvit ja minä otin lisäksi nälkääni lihapiirakan. Sen jälkeen kuski vaihtui ja hyppäsin taas pitämään seuraa pakukuskille.
Seuraava tupakkitauko ja kuskin vaihto. Kukaan ei meinaa haluta ajaa, joitain väsyttää, joitain ei muuten kiinnosta. Noh, minä sitten jos muut eivät kerran sitten.
Matka jatkuu rattoisasti, kunnes kuin tyhjästä... Kovaääninen piippaus alkaa ja mittareissa vilkkuu punaiset varoitusvalot. "Mitäs nyt?" "Onko lämmöt koholla?" "No näköjään, sataa astetta näyttää!" Ja ei kun seuraavalle levähdyspaikalle rullaamalla.
Aikamme pällisteltyä konehuoneeseen toteamme, että jäähdytinnestettähän se vuotaa. Paikka oli sen verran piilossa ettei tarkkaa kohtaa nähnyt. Pari kaveria haki pakulla parinkymmenen kilometrin päästä huoltoasemalta vettä, ja me lähdimme hissukseen heitä vastaan.
Ajoin sen verran kun lämmöt antoivat periksi ja rullasin taas linja-autopysäkille. Siellä sitten opettaja soittelee numeropalvelusta mahdollisia lähikorjaamoja. Tilanne ei näytä hyvältä.
Mutta onneksi lopulta selviää, että melko lähellä on pieni korjaamo, jonka mekaanikko tulee katsomaan tilanteen, ja sanoo että ajakaa auto korjaamolle. Noh, luokkalainen rattiin ja menoksi.
Samaisessa korjaamossa oli myös kahvila, johon sitten menimme kahville. Itse en ottanut mitään kun viime tauolla söin ja join tarpeeksi. Opettaja kyselee että kuka lähtisi korjausurakan ajaksi pakettiautolla sinne Kokkolaan asti, olimme jo n. 130 km päässä. Noh, minä kun olin sen lihapiirakan syönyt eikä nälkä tuntunut vielä hetkeen olevan läsnä, niin minäpä sitten lähdin opettajan kanssa.
Hetken ajettuani tulee tieto että linja-auto on jo kunnossa. Eräällä luokkalaisellani on jo kortti, joten he saivat luvan lähteä takaisin päin. Tarkoitus oli nähdä Tampereella, koska opettajalla oli koulun polttoainekortti ja linja-auton tankki tarvitsi lisää tavaraa.
Saavumme hetken etsittyämme autokauppaan. Molemmin puolin ollaan autoon tyytyväisiä, joten sisälle papereita tekemään.
Mutta hetkinen, opettaja huomaa että... Uusi auto on ajokiellossa, sitä ei ole katsastettu! Tiedä sitten oliko myyjä tietoinen asiasta, mutta hän lupautui tulemaan mukaan katsastamaan sitä läheiselle katsastusasemalle hänen laskuunsa. Muutenkin paperihommissa tuli hankaluuksia ja niissä kesti...
Onneksi pääsimme suorilta katsastukseen, ja moitteita ei löytynyt. Sitten vaan paahtamaan kohti Tamperetta. Nälkä tosin alkoi jo siinä kohtaa olla, joten poikkesimme vähän matkaa ajettuamme purilaiselle.
Sen jälkeen minä pääsin ajamaan oikein komeaa automaatti Sprinteriä. Oli hiukan outo ajaa automaattia, ties milloin viimeksi ajanut.
Opettaja kyselee linja-auton sijaintia, ja sieltä vastataan että ollaan jo parin sadan kilometrin päässä Turenkia, ja ajotietokoneen mukaan aine rittäisi sinne. Noh, eipä siinä, he jatkoivat sitten suoraan sinne, ja olivat kuuden aikaan perillä.
Me sillävälin ajelimme kotia kohti, ja vaihdoimme kuskia jonkun matkaa ajettuani. Ja herranjumala sitä myräkkää, sai oikeasti ohjata sitä autoa...
Opettaja ajeli siitä sitten aina Tampereelle asti, ja kävimme Pirkanhovissa vielä kahvilla. Minä ajoin sieltä Turenkiin.
Kello oli 21:45 kun kurvasin koulun pihaan. Auto halliin, siviilit niskaan ja kotia. Kilometrejä ja tunteja tuli mittariin kiitettävästi verrattuna muihin!
Tulipahan tienattua perjantai ja huominenkin ainakin osittain ellei mahdollisesti hyvässä lykyssä kokonaan vapaaksi. Ja oli meinaan kokemus! Tuskin unohtuu ikinä.