Olen elossa. Tosin lähes kuollu. En kävele enää viikkoon. Ja olin jopa niin hyvä, että sain tehtyä kaiken pyydetyn ihan suhteellien hyvissä ajoin ja en edes roikkunu siellä ihan joutilaana kun vasta sillon joskus kun oli enää puol tuntia aikaa ennen ku pääsisin pois. Se onki aina sitä hiljasta aikaa. Lounasaika ei ollu kovinkaan kivaa. Piti lähes kirjaimellisesti juosta ne 20 lasia tarjottimella siellä. Noh, enköhän mie tästä selviä. Ja kun ens viikosta asti alan saada siitä palkkaa nii jaksan kyllä. Ja nyt on ekat kaks viikonloppua vapaita nii eipä se työkään nii hirveetä ole.
Pelottaa, pelottaa, pelottaa...kohta pitäis lähtee töihin. Kun en mie enää muista just ollenkaan miten ne kaikki jutut siellä tehään ja sitte se suuttuu ja sitte mie saan potkut ja äähh.. Noh, enköhän mie jotenki pärjää siellä :/
Mie sitte osaan. Olin tänää Idan kaa kattoon piratesin uudestaa ja meinasin taas pyörtyä. En taaskaan muistanu hengittää siinä yhessä kohtaa kunnolla ja kärsin kunnon happivajeesta. Itkin taas ihan kiitettävästi siinä lopussa sille Willin ja Elizabethin kohtaukselle. Hans vaan on niin nero et itken joka kerta kun kuulen sen musan siitä kohdasta.
Oli muuten just aika pahuksen lähellä etten pyörtyny. Tuli kauhee hengenahdistuskohtaus ja huimas. Oli pakko mennä lattialle makaan ja nostaa jalat tuolille kun tuntu niin pahalta. Tää ei ole enää ihan terveellistä mulle ;)
Jessss!! Vihdoinki tää puolentoista vuoden piina on ohi! Ei vitsi oli karmeeta venata tätä... Anette vaikuttaa just hyvältä tyypiltä ja laulaa tosi hyvin. Ja on ihan sikanätti. äääääää olis jo syyskuu!!!1