Tulkaa hihat käärien, mun kurkkuun pieneen kiinni,
katsokaa mua säälien, kun ryömin viereen kiinni.
Ei mulla rahaa ole ei, ei näissä reikätaskuissa.
En koskaan pahaa tehnyt en, en tässä rauhantoivossa.
Mut toivon että sinä hemmo sinipukuinen,
koppalakkinen, et anna mun kärsiä turhasta,
kun en koskaan ketään satuta.
Sulla kusi lakkiin pahoin noussut on,
kuin kapillaari ilmiö.
Ja hidas äly tukkinut aivosuoniston,
kuin norsu bingohuoneiston.
Rikollisuuden valossa, silmäs tyhjät kiiluu,
hakkaat meidät ladossa, ja tunteet kylmät hiipuu.
Miksi sellaista tapahtuu, turha sitä kai kysyä.
Se lisää sun statusta, kasvattaa pontenssias millin vuodessa.