IRC-Galleria

Noniin, ehkä jaksaisin nyt kirjottaa matkasta ja sitten nukkumaan.

Juna siis lähti helsinkiin 7.25 tai vähän myöhemmin. Pendolino on pyllystä -_- Niissä penkeissä on NIIN huono nukkua. Ja ne tyynyt on sama ku siinä ei olis mitään! Kipeemmäks vaan tulee jos yrittää niitä käyttää. Onneks kuitenki sain nukuttua suurimman osan matkasta Helsinkiin, ettei tarvinnu vaan hengailla siinä. Eikä tarvinnu siis edes huolehtia että joku tulee viereen, koska olin siinä yksöispaikalla. Kerkesin kattoa iPodista Supernaturalin s03e16 siinä matkalla.

Juna oli Helsingissä 11.30. Alina oli oottamassa mua, en tajua miten se aina on melkeen aina siinä missä mä tuun junasta ulos x) Sillä on joku tosi hyvä vaisto tai jotain :D Sitten odotettiin lipunvaihtoa (vaihoin siis Miyavin 3.7 lipun 2.7 lippuun) ja sitten siitä lähdettiin kauppaan. Eiku käytiinki muuten sitä ennen kaupassa, koska lipunvaihtaja oli myöhässä. Ostin limpparia ja leipiä. Sitten lähdetiin Stockmannille. Siellä oli jonkinverran porukkaa, oltiin siellä jotain tunti ennenku Dima Bilanin piti alottaa. Oltiin meistä katottuna vasemmassa reunassa (eli väärässä). Meidän edessä oli joku ärsyttävä kyltti, mutta Alina repi sen pois x) Jotku hurras, häiritsi varmaan muitaki.
Oli niin ärsyttävää ku siellä soi koko aika Believe (siis Euroviisuvoittobiisi siis jos joku ei tienny) ja siis se soi vaan repeatilla. Kiva yli tunnin kuunnella sitä samaa biisiä. No jos ei osannu sanoja, ni sen jälkeen kyl osas! Siinä hikoiltiin ja ihmisiä tuli vaan koko aika lisää. Koko paikka oli täynnä venäläisiä. Tunsin itteni jotenki ulkopuoliseks ku.. nojoo tajuatte varmaan kuinka monella sieltä oli pinkit ja siniset hiukset?! :DD

Viimein Dima saapui noi 15 minsaa myöhässä. Oltiin siinä vaiheessa toisessa rivissä. Siinä sitten se jutteli jotain (se lausu happy sanan niin tyhmästi.. hepi) ja sitten laulo sen Believe-biisin samalla ku se viulu-ukko vingutti soitintaan vieressä. (sorry oon huono ihminen enkä tiä kuka se on enkä sen nimeä, tiedän vaan että se on joku kuuluisa) Sitten tämä kuuluisa Dima alkoi kirjoittaa nimmareita ja voi kamala mikä ryysis siellä oli! Tai siis ihmiset vaan tunki ja se oli oikeesti pahempi ku useimmilla keikoilla! No, eihän me mitään nimmareita saatu ku ihmiset ei suostunu yhteistyöhön eikä menny pois edestä. En tiä tarkaalleen kauanko se niitä nimmareita jako, mutta ei kyllä varmaan läheskään niin kauan ku sen piti. Vain harvat sai nimmarin. Se jotain valitteli että on kiire ja sitte lähti. Oli sekin. Hikoiltu ihan turhaan siellä. Onneks ei menny laukussa mitään rikki.

Sitten käytiin Kukunorissa ja LÖYSIN SIELTÄ SUPERNATURAL-lehden!!! <3
Olin niin innoissani ja oon tosta vieläki, vaikka oonki jo lukenu sen. Saisimpa jostain kaikki muutkin lehdet, ni olisin vielä ilosempi.

Sitten lähdettiin hakemaan jonotuslippua Ayabieen. Alina tuli mun mukaan, koska se jonotti siinä aika kauan mun kanssa. Sain numeron 155, eli ihan hyvässä kohdassa olin. Siinä sitten Alina lähti ja luin mun lehteäni ja pian alettiin jo päästään sisälle. Noi jonotusnumerohommat oli niin hyvä juttu! Kukaan ei juossu, eikä töniny eikä mitään. Ihmiset meni vaan ihan rauhallisesti sisälle, eikä tarvinu pelätä yhtään mitään. Sisällä sitten menin johonki keskivaihelle, en oikein tiedä monesko rivi se olis ollu. Ehkä 5-6, mutta voi olla että olin taaempanakin. Siinä sitten odotettiin 1,5 tuntia että bändi alotti.

Vähän ennen ku Ayabie alotti, alko yleisö aika paljonki tiivistyä. Keikan aikana siellä oli jossain neljännessä rivissä tosi tiivistä. Harmitti ku halusin nähä ne liikkeet mitä Aoi teki, että oisin voinu tehdä perässä, mutta aina jonku pää oli edessä. Päätin sitte suosiolla mennä taaksepäin ja sieltä näki oikein hyvin ja oli tilaa hengittää ja pomppia. Oli taas niin ihana keikka, vaikka en oikeesti tunnistanu sieltä ku joitain biisejä. En oo niin kauheesti kuunnellu niiden ihan tuoreinta tuotantoa, mutta ei se menoa haitannu. Se bändi on vaan niin ihana kun ne hymyilee KOKO AIKA siellä lavalla ja siis se ei oo mitään sellasta "jee meillä on hauskaa" hymyä, vaan siis sellasta naurua ja sellasta sydämmellistä "HEI MEILLÄ ON IHAN HULLUN HAUSKAA EIKÖ TEILLÄKI!!" Oli kyllä tosi kiva keikkanen!

Niillä oli tällä kertaa vaan yks encore. Viimeks oli kaks. No ei se kyllä kauheesti haitannu.
Keikan jälkeen sitte aloin taas metsästelemään plektroja. (ku oon siinä niin hyvä, vaikka ite sanonki) Ehein ja ehein ja siellä lattialla on kyllä kaikkea! Hiuksia oli vaikka muille jakaa (tekohiuksia siis) ja kaikenlaista cd:istä pinneihin ja tuota rataa. Meinasin jo luovuttaa sen etsimisen ku näytti ettei mistään enää löydy mitään, mutta sitte aattelin vielä kattoa ihan sieltä eturivistä. Näin sitte siellä toisten jaloissa jotain kimaltevaa ja päätin tarkistaa oliko se plektra ja kyllähän se oli! Intetsun nimi koreili siinä! (Aww:asin taas ihan täysillä keikalla ku Intetsu sano jotain.. sillä on oikeesti maailman sulosin ääni eikä sitä pysty selittään kuinka ihana se on ennenku kuulee)

Sitten kävin vessassa juomassa vettä ja palasin takasin jonottamaan narikkaan. Siinä kesti sitten tosi kauan, enkä jaksanu seistä siinä, ni istuin lattialla ja menin sitten viimesten joukossa hakeen tavaroita narikasta. Sitten menin ulos ja kun en saanu Hannaa kiinni, ni istuin ja luin lehteä.

Sitten Hanna soitti ja sano tulevansa 20 minuutin päästä ja mä menin Kamppiin oottaan, koska oli kylmä. Sitte ku Hanna tuli niin mentiin johonki terassille istuun. Ostin kokiksen, maistu hyvältä :)
Se oli niin kiva paikka ku siellä oli sellaset lamput, ja ne lämmitti ihan hulluna! Ja sit siellä sai kans vilttejä jos oli kylmä. Tollasia pitäs olla enemmänki!!

Lähdettiin siitä sitten Hannan kämpälle ja nukkumaan. Herättiin aamulla (tai mä heräsin) 8 ja menin suihkuun ja oikeestaan sitte melkeen lähettiin. Käytiin rauttiksella ostamassa mulle junalippu ja se nainen oli joku ärsyttävin ikään! Yritettiin selittää sille, että haluan paikan Hannan vierestä, mutta se ei edes antanu meidän sanoa lausetta loppuun ku tuli jo "joo joo mä tiedän". Tosi hyvää asiakaspalvelua kyllä. Lopuks sitte kun se tajus, ni se höpötti jotain että oltais sanottu. (idiootti)

Junaan sitte ja nukkumaan.

Jossain vaiheessa meidän vaunuun tuli joku vanhempi nainen. Se höpötti jotain siitä, että ompa kummallista ku hänelle on annettu paikka numero yhdeksän, eikä sitä ole missään. No ehkä sitä paikkaa ei ole missään, kun oot siellä vaunun toisessa päässä! Konnari sitten ystävällisesti selitti, että se paikka löytyy sieltä toisesta päästä. Voi voi näitä nykyajan ihmisiä :D

Eiköhän se ollu tässä :) Kysymyksiä saa esittää jos huvittaa.