IRC-Galleria

Sanoks kukaan koskaa, et tää tulis helppoo olee? -Ei. Ja nyt mä maksan virheistäni. Ei tää helppoo oo, eivitus. Kaukana siitä. Mut parhaani mukaan jaksan ja kestän kaiken tän. Mut mun sydän on hajalla ja mun tunteet on kuollu. Mä oon palasina mun lattialla ja tuskasena omaan palapeliini, koitan koota palasia ja saada sen joskus vielä kasaan. Paloja vaan on miljoona ja kuva epäselvä. Mut päivä kerrallaan, joinain päivinä en saa yhtään palaa paikalleen, toisinaan taas jopa kaksi. Mun on helppo mennä eteenpäin sillä, mitä mulla tällä hetkellä on. Ei mitään. Nyt voin enää vaan saada. Joskus sitten voin antaa, kun mulla on jotain mitä antaa.

Pohjalt ei oo helppo nousta, mut mul on monta ystävää, jotka ei lakkaa huutamasta mun nimeä jossain kaukana huipulla. Mä nousen koko ajan. Hiljaa. Kaikki aikanaan. Ei mulla oo kiirettä. Mulla on vaan aikaa. Aika ei kuulemma venaa ketään, mut mä sanoin sille et mä tuun peräs, mä otan sen kiinni sit joskus, kun mulla on voimaa juosta. Nyt mä ryömin ja pysähdyn usein.

Jonain päivänä mulla on tää kaikki. Jonain päivänä mä olen onnellinen.

Nyt vasta osaan iloita siitä, että meillä oli hetkemme, enkä sure sitä, että ne on nyt mennyttä. Annettiin kuitenkin paljon toisillemme. Molemmat oli just lopettanut pitkän suhteen. Autettiin toisemme irti menneestä, uuden alkuun.

Kiitos et olit hetken osa mua. Kiitos siitä, et ollaan kaiken sen jälkeen ystäviä. Mulla ei ole niitä paljon, mut sä olet nyt yks niistä. Ystävänä voin antaa sulle kaiken, suhteessa en koskaan olis ollu täysillä mukana. Ikuinen lapsi, vesimies. En osaa sitoutua, kuljen omia teitäni. Mutta mun on hyvä näin.

Kiitos vielä kerran, että oot olemassa.

Jos kaikki tuhlataan jo lasten puolesta, herättäkää vasten huomisesta kuolleista. En haluu nähdä enää, en haluu kuolla enää. Sen pitäis olla selvää, eihän näin voi elää. Se ei käy näin. Ei, se ei käy näin. Ei käy näin.

Oot niin kaunis, ja niin pieni vasta. Kun ne kaataa sut maahan, nouse ylös, jatka. Susta tulee vahva, älä anna väittää muuta. Ja kun aika koittaa, on sun vuoro luottaa.

Oot niin kaunis ja samalla niin hauras. Sä saat tän kaiken jos katsotaan kauas. Teen sen mihin pystyn, mä teen mitä vaan. Kun sä saat tän kaiken, sä saat parempaa.

Niin paljon pystyy muutama sana muuttamaan.
Niin paljon pystyy murtamaan, saada huutamaan.
Nyt tahdon kysyy sulta vaan vieläkö kaipaat?
Vielä joskus mua muistellen vietätkö aikaa?
Ja tiedätkö lainkaan miten sua rakastan,
ja miten paljon sattuu kun tiedän etten sua takas saa?
Miten paljon tahtoisin vaan olla lähelläsi,
käsi kädessäsi kuulla lämmön äänessäsi.
Mut kai meidän on tarkotus erillään nyt kulkee,
eri tuulet tuntee, silmät eri sängyis sulkee.
Jotain tahdon silti aina merkitä myös sulle,
ehkä toisiamme joskus mietitään yön tullen.
Vielki melkein kuulen hyvää yötä mulle kuiskaavan
äänesi ja sen kai ikuisesti tulen muistamaan,
mietteiltä usein itseeni vietyy mä en saa uneen
ennen kuin tiedän hänen saapuneen on tähdet sammuneet.

Itken sun tähtesi jälleen,
on pimeempää sun lähtösi jälkeen.
Miks kyyneliä välttelin tälleen?
Tuskaansa on aivan turha kätkee sisälleen.
Haluun kuulla äänesi jälleen,
on hiljaista sun lähtösi jälkeen.
Ja nyt kun sydän kaipaa taas sua,
vaikken takas saa sua, aina rakastan sua.

Vielki kasvoistasi kuva palaa aina mieleeni,
mietin niit aikoi ja sit sua salaa kaipaan viereeni.
Mut vaikkei sun kaa olla enää nytte yhdes,
tahdon jotain pitää hengissä ja elää yhteydes.
Nyt ees tutut sanatkaan eivät enää tunnu samalta
vaan uuvuttavalta, jo hymyilykin tuntuu pahalta.
Mut ku halataan ystävinä, turtuu haavat ja
samal haluais taas lähtöruutuun palata.
Mut vaikka vuoksesi itkenkin edelleen joskus,
kaipaan sua lohduks,
tiedän, et vaik muistoillani ruoskisin itseni verille,
vaikka yksin juoksisin sittenkin perille,
vain muistoni voi enää tuoda takas
ne hetket, jotka vietin kun olin sun luonas, rakas
vielki muistan, kuinka painoit hiljaa huulet mun suulle
mun sydän ei koskaan kuulunu muille ku sulle.

Hämmennys ja pelko, molemmat elämään liittyy,
mut kaikki sekava lopult selvänä piirtyy.
Ei ikin voinu arvata toiseen että näin kiintyy,
ei menetä mitään vaik täytyy eteenpäin siirtyy.
Vaik nyt oon onnistunu kai päästämään irti,
tunteita sua kohtaan mä tuun ain säästämään silti.
Pienet hetket sun kaa on mua opettanu eniten,
en ite kai mä koskaan odottanu, et miten
paljon asioita oppii arvokkaana pitämään.
Sen arvoisena pidän mieltä valloittavaa ikävää.
En haluu koskaan joutuu kadottamaan, mitä mä
oon saanu sydäntäni pahoin haavoittamal itämään.
Jos kävelemään sattunut tielläni sä et oiskaan,
oisin ollut yksin, pääs vieläkin äänet toistaa,
sit kun lähdet kulkemaan, tiedän, et lähde pois, vaan
sä meet toista tietä ja sielläki tähdet loistaa.

Rakkaudella Tyttösi <|3

Feels good to be home. <3

Kaks viikkoa mun elämästä, kaks elämäni pisintä viikkoa. Nyt ne on ohi.

En ehkä ikinä oo ajatellut niin paljon, kun viime viikkoina. Joskus mä lamaannuin kivusta. Mutta kaiken sen tuskan alla, mulla oli hyvä olla. Nyt ei. Mulla ei ole sitä muuria ympärillä suojaamassa mua kaikelta pahalta, joka mulla oli vielä aivan hetki sitten. Nyt oon omillani. Mutta mä tulin tänne voittamaan. Kerta toisensa jälkeen tuun kaatumaan, mutta kerta toisensa jälkeen nousen ylös, jatkan matkaa.

Kiitos kaikesta Ona. <3 Tyttö joka seisoi mun vierellä näinä vaikeina aikoina. Elämäni vaikeimpina aikoina. Kohta jo helpottaa. Kun oon valmis, lennetään. Sä toimit mun siipinä, ku omat ei kantanu. Mut tällä kertaa me noustaan korkeammalle kun koskaan aiemmin, sillä mäkin lennän omilla siivilläni.

Lissa & Ona

Ikuisesti yhdessä <3

Kahen viikon pääst nähää! Enää ei kauaa, ikävä kaikkii!! <|3

Mira, tuun takas <3

Mun aika lähtee sillon. Vannon, tuun viel takas, vahvempan ku koskaan.

Lissa <3

Jos jaksaisin, tekisin nyt paljon toisin. Jos olisin joskus ollut viisaampi, olisin tehnyt paljon toisin. Silti en kadu eilistä koskaan. Ikinä en suunnittele huomista. Elän hetkessä. Hetkessä, jossa oon onnellinen. Se on tärkeintä. Ei se, mitä se tuo mukanaan.

Tiedän, et nyt ois aika levätä. Mut must ei oo siihen, ei vielä. Meen eteenpäin sillä, mitä mul on. Ajattelen mun sydämel, teen niinku tahdon. Just nyt mä tahdon mennä, huomenna saatan pysähtyä. Mul ei oo mitään menetettävää, mut niin paljo saatavaa. En pidä mistään kiinni, koska en haluu mitään menetettävää.

Otan paljon ja annan paljon, mut mitään en menetä. Tää on mun elämä. Tässä ja nyt.

Mä kohtasin sun katseen tänään, ja sun silmis ei ollu mitään. Sä loistit tyhjyyttä. Katoit mua silmiin, ja annoit mun ymmärtää, mikään ei oo mitään. Sä olit aito, niinku aina. Nyt mua vie joku, joka ei oo aitoo. Joku, mikä ei oo todellista. Pelaan vaan voittaakseni, ja tiedän jo häviäväni.

Mun tunteet sua kohtaan ei tuu ikinä kuolemaan. Kerään ne kasaan, laitan laatikkoon, suljen laatikon, ja piilotan avaimen. Ja ajattelen uudestaan. Mä tulin tänne voittamaan.

Toistan mieles, tapa tuntees, pelaa peli loppuun. Voita. Sä et oo mitään, mä oon.

Kiva ku tulit hakee, nyt mennää sit.

Mut se ei vaa käy näin.