Kauneus kestää hetken,
tuska pienen ikuisuuden.
Komeutes sai vallan musta,
mieleeni ikuistuneen.
Välillä luulen, että oon
päässyt yli susta,
mutta se illuusio haihtuu.
Miten mä voin koskaan tulla
toisen ihmisen kanssa toimeen,
kun sydän sanoo, että on
tavannut jo sen oikeen?
Nyt sydämenmuotoinen maa
puuttuu pakasta.
Mutta missä on se syy,
sanoinko jotain väärää?
Mitä muuttaisit, eilisen
takaisin jos sais kääntää?
Enkö välittänyt tarpeeks,
vai rakastinko liikaa?
Etkö saanut kaikkeeni vai
aikaas varastinko liikaa?
Kaikki hetket, kun mä valvon yksin öisin,
katselen sun kuvaas ja hukutan mun
huoneen kynttilöihin. Niiden kalpeessa
valossa kaikki palaa mieleen,
ja saa mut miettimään,
voiko kaipuu tappaa tytön?
Vaikka pieni sydän varautuis pahimpaan,
en millään saa mahtumaan
mun ajatusmaailmaan,
ettet oo enää mun.
Mut mä rakastan sua, en osaa
sanoo sitä paremmin.