Oon takaisin ja vielä hengissä, eli pahoittelut kaikille jotka ei nyt saaneet mun tavaroita.
Agadirissa ei pelottanut kyllä kertaakaan, paitsi ehkä Marrakechissä. Siellä mun ympärille kiedottiin käärmeitä jotka oli metrin pituisia ja halkaisijalta ehkä 6cm ( "Nou poison nou poison, veri seif! Giv mani!" ) ja heiteltiin apinoita ( "Jees teik foto giv mani giv mani! Ma rakasta Suomi raha!" ).
Ilma oli lämmin ja pilvinen (vittuvittu), mutta onneksi pilvet väistyi ihan alkupäivien jälkeen. Ja pääsin löhöämään aurinkoon.
Mun mahtavan juonen ( rusketu niin paljon että piiloudut yöhön kuin kameli saharaan ) pilasi kuitenkin tiistaina iskenyt turistibakteeri jonka ansiosta vietin viimeiset lomapäivät parhaimmillaan yli 40 asteen kuumeessa juosten vessassa puolen tunnin välein.
Hei! Ei ainakaan lomakiloja!
Telkkaristakin löytyi ohjelmaa. Yksi kanava näytti aina ~2vrk putkeen samaa elokuvaa, joka oli aina amerikkalainen mutta saksaksi dubattu ja enganniksi tekstitetty. En siis enää koskaan suhtaudu samalla tavalla elokuviin Veren Vangit, Notting Hill tai Birdcage. (Viimeisen katsoin 10 kertaa maatessani sängyssä täristen.)
Kuume ei kyllä vieläkään ole parantunut, mutta laskenut sentään. Mittarissa vilkkuu enää 37.6.
Ehkä tää ei olekaan lintuinfluenssa enkä mä kuole.. Mutta jos kuolen, niin aiemmin blogiin laadittu testamentti on voimassa!
Nyt siirryn nukkumaan, kuumeinen pää tarvitsee lepoa.