Ovat kasvaneet hurjasti näitten päivien aikana, kaksinkertaistaneet painonsa. Pennut ovat vielä niin pieniä, että niitä pitää vahtia koko ajan, ettei emo vahingossa mene päälle. Autan mun vanhempia niitten pentujen vahtimisessa aina viikonloppuisin ja viikonloppu meneekin vähillä unilla. Mä en oo ikinä pärjänny vähillä unilla, usein tuntuu, että se 8 tuntia on ihan liian vähän. Mut nyt kun saan vähän nukuttua, ni herään silti aika pirteänä ja heti on pakko mennä kattoo pentui. Viikolla aivan kamala ikävä niitä suloisia tuhisijoita. Mulle on aina sanottu, että kyllä ne äidinvaistot vielä herää...Ne on kyllä heränny, mut väärän lajin kohdalla! Ei ikinä ykskään ihmislapsi voi olla niin suloinen, kuin vastasyntynyt koiranpentu. Ne ei tee muuta, kuin syö ja nukkuu, mut kaiken ton niin sulosesti. Jotkut niistä jo ihan selvästi ajaa jotain takaa unissaan, kun tassut pyyhkii ilmaa ja ne mussuttaa, tuhisee ja vähän haukahtelee. Kun niitä kattoo, ni haluaa vaan suojella niitä kaikelta pahalta.