IRC-Galleria

voisi vaikka aloittaa ylppäreistä..

stressiä oli ja paljon, mutsi oli superärsyttävä ja auto hajosi torstaina.. Käytiin siskon kanssa keräämässä kieloja pöytäkoristeisiin ja edellinen päivä oli myös mennyt valmisteluissa. Tuomas tuli meille Turun kautta iltasella, ja jouduin turvautumaan Nikon apuun, jotta saatiin autokyyti meille linjikseltä. Kiitokset yhä.
Sain pojilta hauskan purnun täynnä suklaata ja kortin jossa seisoi A.W. Yrjänää. Tuomakselta sain lisäksi paniikkihalvauksen, kun se puvun nähdessään halusi nähdä kengät, enkä tietenkään tiennyt missä ne olivat.. löytyivät sitten paljon myöhemmin mun alusvaatelaatikosta ilman pussia ( ???) Gaa. Käytiin yöllä keinumassa ja säikyttelemässä Ileä, kun heitin kiven sen ikkunaan, ja se sattui istumaan ikkunan edessä koneella. Kello oli varmaan yli keskiyön. Sitten syömään ja nukkumaan ( puhumaan paskaa puoliunissaan) ja minä häivyin aamulla kuudenmaissa kouluun (kolmen tunnin yöunilla), katsomaan Koneen viimeistä esitystä, jonka minä näen, ja lakkiaisharjoituksiin... Kone esitti laivan pumppauslaulun ( Jartsalla oli pikkukipparivaatteet), spaissareita, ketchupsongia, ja jotain muuta mitä en muista.. yhdellä nuorella tekniikan maikalla oli pvc- housut ja viinin värinen pörröpaita.. ja meidän Aija oli Melanie B.. ;) voi kun olisi ollut kamera mukana..

Sitten lakkiaisharjoitusten jälkeen juoksulla kotiin, jossa sain huomata Tuomaksen vasta heränneen. Kimi oli huomannut mut, kun tulin bussista, ja toivat pikku Nean kanssa mulle kauniin kipsityön lahjaksi. Tein ehkä maailman huonointa ruokaa, ja sitten lähdettiinkin keskustaan hoitamaan asioita, ja ostettiin paljon pakollista härppää. Sitten otettiin siiderit ja mentiin rantaan istumaan, mikä oli ihanan rentouttavaa. Juteltiin jonkun yksinäisen duunarimiehen kanssa, kunnes mulle tuli kaamea vesssankaipuu, ja Niko heitti meidät kotiin vain, jotta huomattaisiin, että avaimet oli jääneet himaan, ja kaikki olivat kekan-tiloissa pistämässä juhlia kuntoon. Ei muuta kuin juoksemaan. Tuomas tuli perässä ja huusi kokoajan, kun pelkäsi mun nilkkojen puolesta ( mulla oli korkkarisandaalit jalassa). Sitten kuunneltiin jäkätyksiä, lähdettiin hakemaan roinaa kotoa, ja mentiin taas takaisin kotiin. myöhäisillan aikana laitoin mutsille raidat, leikkasin, värjäsin ja laitoin Tuomaksen päähän raidat, + värjättiin mun pää, ja pakattiin. Viimeinen virhe yön aikana oli vilkaista juuri värjättyä tukkaa, hammasharja suussa. Totesin vain: "Voi ei" - ja lähdin nukkumaan.

Nukuttiin ehkä pari tuntia, ja noustiin viideltä, kuudelta matkaan.. Koululla oltiin ensimmäiset, ja meinasin saada paniikkihäiriön, kun meikit ei onnistuneet, ja kihartimeen ei saatu virtaa pukkarista. Onneksi se yksi oli niin tyyni, että itse oli pakko rauhoittua. Mentiin laittamaan hiuksia yläsaliin, jossa on seinäpeili, ja Tuomas kiskoi verhot auki. Silloin tuli ekaa kertaa hyvä olo sen päivän aikana... Suoraan sanoen pidin siitä mitä näin, ja tanssahtelin ympäriinsä kunnes rauta kuumeni.. Kynsien liimaaminen ja lakkaaminen kauheassa kiireessä on muuten aika ongelmallista...
Kun olin valmis, juuri ajoissa, häivyttiin ulos tupakkapaikalle, josta siirryttiin kirkkokulkueeseen. Olo oli aika hieno. Ehkä jokseenkin korni silloin kun päästiin itse kirkkoon, ja ärsyyntynyt, kun pappi puhui liian kauan... Kipitettiin kaupunginteatterille, jossa törmättiin Anttiin ja Eevaan, ja saatoin vain toivoa että mutsi joukkoineen oli oikeassa paikassa.. Sitten jonouduttiin ja marssittiin saliin, kuin kuninkaalliset, jotka kaikki pelkäsivät kompuroivansa. Takana istui joku mulkvisti, joka kehui vain omia tuttujaan, ja kommentoi yhtä kovaan ääneen ja törkeästi kaikkia muita. Siinä vaiheessa kun se sanoi yhdestä pyöreähköstä tytöstä, että " söis vaan lisää ranskalaisia"- meinasin hyökätä sen kurkkuun. Eeki huusi mun kulkiessa kohti lakkia, että " no vihdoin" - vahvoilla painotuksilla. yllättäen hämmennyin, ja katsoin aika kysyvästi yleisöön. Näyttää varmaan tooosi hyvältä videolla. Sitten kuvarumba, ulos ja autoon.. ja ulkona sataa jääkarhuja. Jes. Ei kuvattu Pian ylppärikuvia rannalla.. Kuvattiin ne skeittiparkin takana pusikossa, ihan kekan vieressä, sateessa.. Jami nauroi, kun tultiin sisälle, sillä olin kuin uitettu rotta, jonka korkkarit olivat aivan kurassa. Ei muuta kuin kengät hanan alle ja pikapesua...

Juhlat olivat aluksi aika jähmeät, mutta muuttuivat aivan ihaniksi.. Jami piti äärettömän koskettavan maljapuheen, ja melkein pillitin siinä vaiheessa. Siinäkin vaiheessa melkein pillitin, kun mutsi avasi suunsa, onneksi se pysyi kerran jälkeen kiinni, ainakin melkein. Tuntui siltä kun oisi kokoajan laiminlyönyt vieraita, mutta silti juoksin kokoajan. Jouduin avaamaan voileipäkakun, kun muut eivät uskaltaneet, ja pistettiin siihen mausteeksi kaikki häihin kuuluvat perinteet jalan polkaisuja myöten.. mulla oli vain ahdistava määrä kuvaajia naamassa kiinni.. ehdin siitäkin tasan leikata suuhun sopivan palan pöydänääressä, kun ihmisiä jo tulvi sisään ja taas mentiin. Kolme kertaa sain yrittää ennnen, kuin oikeasti sain sen palan suuhun saakka, ja siinä vaiheessa ihmiset alkoivat tyrkkiä mua avaamaan varsinaista kakkua, ja taas mentiin. Mulle selvennettiin, että kakkupala pitää saada pysymään pystyssä lautaselle saakka, jotta pääsee naimisiin, joten videolla näkyy kun Pia kiljuu "Mä haluan päästä naimisiin"- ja saa kakunpalan pysymään pystyssä. Tosin kakku ei ollut pyöreä, joten sitä ei kuulemma lasketa... pöh.. ai niin mut enhän mä halua naimisiin.. unohda..

Ilta jatkui ja kynnet lenteli, ja Tuomas liimaili niitä samalla, kun yritin olla emäntänä. Muutenkin poika oli kelpo ylppäriorja, ja suuret kiitokset hänelle, sillä maljatouhu, kuvaus, ja "mummojen" viihtyvyys olisi kärsinyt roimasti ilman häntä + mun kynnet.. Kasalat kävivät laulamassa ihanasti monia armorikkaita vuosia- laulun moniäänisesti, Antti ja Eeva lauloivat kauniisti, ja ainakin suurin osa rakkaista oli paikalla. Nautin suunnattomasti, ja kaikille suurta suurempi kiitos <3

Juhlien jälkeen jouduttiin vielä viemään lahjat kotiin, mutta onneksi Jami vei, ja sitten matkattiin Mamman ja Papan luokse Annikan minin kyydittäminä. Kaikkia harmitti, kun jouduttiin lähtemäöän sieltä niin pian, mutta ihanaa oli silti.. Aivan ihanaa..

Sitten kiidettiin Helsinkiin, ja Annika väisti peuraa Turku-Helsinki tiellä. Ei tullut nähtyä yksiäkään omia kavereita, kun mentiin ensin Tuomaksen kaverin linnoittamaan "baariin" . Huumeluolalta se näytti. Tuomas vissiin näki kuinka otti päähän, ja häivyttiin sitten studio 51 tanssimaan, mistä kaverit olivat jo kaikonneet. Hauskaa oli silti, varsinkin kun Jouni tuli ja sain työntää jäitä sen paidan sisälle ja riisua tuntemattomia poikia Jounin käskystä.. Hih hih..
Aamulla sitten kotiin..