Nyt olen sitten Tamperelainen. Kirjat on vaihdettu, sähkösopimus tehty, työharjoittelu sovittu, silityslauta, pyykkikori ja rikkasiiveli harjoineen ostettu, työpöytä koottu, nettiliittymä hankittu, kirjastokortti hommattu ja kaiken kermaksi vielä joudun työkkärin alkuinfo-luentoon, jossa puudun pystyyn. Miljoona muutakin juttua on tehty, mutta paljon useampi on tekemättä...
Toisin kuin odotin en ole tulossa hulluksi, vaikka en tunne ketään, kone on lohjalla ja televisiosta voi seurata vain rakeista nelosta. Se mikä tekee minut hulluksi, tai enemmänkin vainoharhaiseksi on se, että oven lukko ei tahdo mennä kiinni ja se, että oven rako on pystysuuntaan niin iso, että alareunasta näkee ulos. Siispä pistin nastoilla jättihuivin oven eteen ja aina lähtiessäni ulos jätän radion soimaan... ja ilta-aikaan eteiseen valon, jotta oven päällä olevasta ikkunasta näkyisi hämäysvaloa. Suunnittelenkin jo tehokkaasti lisälukkojen hankintaa. Uusi jättihuivikin täytyy varmaan hankkia, kun sininen ei oikein soinnu ihanan mustikkaan vivahtavan marjapuuron värisen eteisen kanssa X\ . Alan jo vähitellen tottua makuuhuoneen vaaleansinisiin seiniin, yök, ja pimeässä hohtaviin tähtiin, joita katto on pullollaan. Vielä kun oppisi nukkumaan ennen keskiyötä, jolloin C9 asukas kuorsaa jo, kuin kyljelleen kaadettu veturi. Kaiken kaikkiaan pidän asunnostani kovasti. Ainakin vielä.. ;D
Seuraavaksi täytyy lähteä työkkäriin puudutusinfoon ja huomenna en voi poistua kotoa ennen, kuin sähkömies on käynyt tarkistamassa lukemat. Sen on parasta olla hyvännäköinen, kun en takiaan voi mihinkään lähteä.. XD Joo..