On yö ja istun koneella, Timo nukkuu ja minä kutian tässä. Tarkemmin sanottuna pää kutiaa, siinä on väriä. Pitäisi tulla tummanruskeat, veikkaanpa että punaiset tulee. Timo kuitenkin kestää sen kunhan en ole Blondi. Blondiksi saatan ryhtyä melko piankin, sillä menen autokouluun, kun tulen takaisin Lohjalta. Lupasin joskus Avalle, että blondaan vasta kun saan kortin ja täytyyhän lupaukset pitää.
Täytyy hankkia BC- kortti meidän poikien harrastusten takia, ei sitä tiedä millä seuraavaksi matkustetaan, kun lelut vaihtuu jatkuvasti.
Kimmo lupasi jo, että kun saan kortin saan ajella sen uudella Dodgella, se on avolavalelu, rekan kokoinen ja jos pohjaa tarvii ronklata tarvitsee tunkin sijasta jotain jolla korottaa itseään. Minä pätkänä voisin varmaan kävellä ali ilman että pää osuisi pohjaan. Istuskelin siellä yksi ilta ja pelkäsin autokoulua ihan sen auton takia. Mutta on se varmaan hienoa sitten, kun paniikki menee ohi.
Tänään oli viimeinen työpäivä. Outoa. Oikeastaan loppu tuli siinä vaiheessa, kun stressi katosi ja oppi talon tavoille. Johanna sanoi, ettei selviä hengissä kun en ole siellä ja Mira lupasi joskus lähteä tanssimaan. Vikan päivän kunniaksi ostettiin Timon kanssa puolet kaupasta, kun sisustan ja teen säilytystilaa sen hippi-bussiin. Kauhea kina kävi kaupassa, kun taisteltiin siitä, kumman suunnitelmat toteutuu. Minä voitin. Tulee meille ihanat bambu-rullaverhotkin...
Lauantaina olin auttamassa Johannan ja Mikon yhteenmuutossa. Luoja sitä vinyylien määrää! Mutta kämppä on ihana, tuli itsellekin hirvittävä järjestelyjen tarve ja himoitsen säilytyslaatikoita ihan urakalla. Löydettiin onneksi ullakko tästä talosta, siellä voi säilyttääkin jotain, kun ei haise home ja lattia on lattia, eikä maata. Jes
Se vielä piti sanomani, että mulla on musiikillinen kriisi. Koneelle ilmestyy jokapäivä jotain mautonta musiikkia. Todella mautonta musiikkia. Enköhän kuitenkin selviä.