IRC-Galleria

Lauantaina lähdettiin Annikan kanssa ajamaan meidän autolla Turkuun ja sieltä Kaarinaan keskiaikaisen linnan raunioille pelaamaan peliä nimeltä "Veden Vangit". Minut oli pyydetty mukaan, kun yksi pelaajista joutui peruuttamaan viimehetkellä. Oli todella kivaa. Pelättiin että sataa ja että peli jouduttaisiin peruuttamaan ja kaikki olivat pukeutuneet kuin talvimyrskyä varten. Lopulta taivas aukeni ja ilma oli äärettömän kaunis ja aurinkoinen. Kaikki hikoilivat melkein hengiltä ja minä toin matkamuistona kotiin täysin palaneen nenän ja posket. Osa ihmisistä lähti vielä Saloon saunomaan, mutta minä ja Annika lähdettiin kahdestaan etsimään reittiä kotia kohti. Heti kun oltiin soitettu parkkipaikalla vähän pornista, mikä sai kaikki tietysti tanssimaan. siihen mennessä oli tullut jo katalan kylmä ilma, kun pilvet peittivät ilta-auringon. Automatkat molempiin suuntiin olivat ihan mielettömän kivat. Menomatkalla oltiin pervoja ja hassuja ja biletettiin autossa ja ilveiltiin Häkkiksen autolastille, joka kulki edellä näyttäen tietä. Tulomatkalla puhuttiin syvällisiä ja syötiin suklaata. Kotonakin saatiin olla hetki kahdestaan, kun Timo oli poikien kanssa rälläämässä. Tuli kuitenkin jo yhdeltätoista takaisin ja käytiin nukkumaan.

Tänään käveltiin Annikan kanssa kahden talon päähän Viinikan puistoon Tampereen suurimpaan puistokirppis-tapahtumaan Minä söin letun ja Annika makkaran ja sitten olikin Annikan aika lähteä kotiin. Oli haikeaa istua pysäkillä ja hyvästellä. Ihanaa Annika kun olit kylässä, tulee taas ikävä.

onpas siitäkin aikaa taas, kun viimeksi kirjoittelin, joten täytyy varmaan pistää historialuennoksi.

Töissä on mahtavaa. Ei edes tunnu siltä, että olisi ollut siellä jo kohtuullisen pitkään, kun aina saa oppia uutta, omaa panosta arvostetaan ja saa toimia itsenäisesti. Pääsiäisestä se alkoi ja nykyään saan aina somistaa kaikki teemahyllyt, koska se on minusta kivaa, Mikistä ja Tarpista rasittavaa, Manta ja Mari väittää ettei ne osaa jne. Nyt väistyi jo vappujärjestelmät kesäkamojen alta, ja tein kukan näköisen asetelman pesuvatiin värikkäistä pillipaketeista, kertakäyttölusikoista, haarukoista, veitsistä ja kahvilusikoista. *hih*

Pääsiäisviikonloppuna olin Harrin ja sen Nurmijärveläisten lapsuuden kavereiden ja Järvenpääläisen inttikaverin kanssa ulkona. Sanotaanko näin, että joko (vaihtoehto 1.) Etelämmät pojat ovat ihan kipeitä, (v.2) mä olen alkanut erittää jotain toosi tehokasta ihmeellistä hormonia tai (v 3.) musta on jossain hämäävässä vaiheessa tullut ihmisen kaltainen hyväksyttävä olento, sillä illan päätökseen mennessä melkein kaikki oli yksitellen ilmaisseet jotain ihmeellisiä tuntemuksiaan ja avoimesti. Voi hyvä luoja. Aluksi olin se "hyvä jätkä" , kun tulin niin hyvin kaikkien kanssa juttuun ja loppuillasta sain kuulla olevani kaunis, paha, ihmeellinen, uskomaton ja lähes täydellinen... ja kaikki melkolailla eri tyypeiltä. En voi väittää ettenkö olisi tästä huomiosta nauttinut järjettömästi, kun tampereella olen melkein näkymätön, ettenkö olisi punastunut ja piiloutunut karpalolonkeron taakse, kun hymyäni kehuttiin ekaa kertaa koskaan järjettömän kauniiksi (kornia tiedän), ja etteikö naamani oisi ollut pyöreä, kuin juusto, kun timo haki mut pois hotellilta. Ihaninta pojissa kuitenkin oli se, että kaikki kuuluivat aivan eri tyyliluokkiin ja olivat niin ihanan avoimia, hauskoja ja äänekkäitä. Eniten ehkä kuitenkin sadistisen puoleni takia nautin siitä, kun joukon hevari sanoi uupuneensa kanssani puolessa tunnissa yhtä paljon, kuin pikkusiskopuoliensa kanssa, jotka ovat sentään 5 ja 7-vuotiaat. :D

19.4 Oli Ojamonkoulun 30-vuotisjuhlat Lohjalla ja minut kutsuttiin esiintyjäksi. Pianistin kanssa harjoiteltiin ainoastaan samana aamuna 7.30 - 8.00. Biisi ei ollut minullekaan täysin tuttu ja meinasin lentää pyllylleni, kun nuoteissa oleva versio olikin oktaavia korkeampi, kuin se jonka olin joskus kuullut. Noh ei se mitään, hyvin meni kuitenkin. Esityksiä oli kaksi ja jopa lasten näytöksessä tarkkisluokka oli ihan hiljaa, kun lauloin. Pääjuhlassa rehtori oli taas kaikkea muuta, kuin hiljaa. Äiti oli kutsuvieraissa keka:n edustajana ja joutui rehtorin viereen. "Katso Marjukka" , "Eikös ole ihania" "Miten tuo teidän Pia osaa laulaa noin?" ekaa kertaan koskaan äiti ei oisi halunnut jutella tai kuunnella.
Päivällä ennen ensimmäistä esitystä oleskelin entisen opettajani 9-vuotiaiden oppilaiden kanssa. Olin juuri lähdössä vaihtamaan vaatteita, kun pienet balettikerhon tytöt pyysivät opettajalta apua nutturoiden kanssa. Marjatta ilmoitti, että Pia voi auttaa. Seuraava pari tuntia menikin pikkutyttöjen nutturoiden laittamiseen ja meikkaamiseen. Tottakai kaikki tytöt halusivat nutturan, kun balettitytöilläkin oli. Jäi vähän oma kampaus laittamatta, kun 50 pinnistä käteen jäi kolme. Ja jokainen ihana tytsi halusi esitellä omia töitään joita killui ympäri koulun seiniä. Ruokailussa rehtori ilmoitti, että kuulun hänen pöytäänsä ja siinä kuuntelinkin, kun kaikki pöydän miehet keskustelivat lentokoneiden elektroniikasta. Jesh!Tiedänpäs ainakin, että jokainen turbiini on vain kahdella pultilla kiinni. Vai olivatkohan ne siivet.. hmmm.

Seuraava viikonloppu menikin Lohjalla bilettäen ja jännittäen... ja entinen ihastukseni kutsui minut luokseen yösi, vaikka en omasta mielestäni ollut illan aikana baarissa edes flirttaillut tai muutakaan erikoista... Ja meidän pojat kiusasivat mua seuraavana iltana. Olin Camillan luona yötä, kuten aina ja Camilla kutsui baarista myös Jussin serkun (myös tunnetaan mun edellisen kesän pomon nuorempana poikana) ja meidän ilen ja Kurtsan. Kaikki halusivat Camillan ja Jussin viereen nukkumaan (mahdollisesti ilman sitä Jussia) . Siitä suorastaan kinattiin. Mutrutin siinä ja Camilla ilmoitti Jussin serkulle että Pian vieressä sohvalla on tilaa. Poika koitti kovasti vaihtaa Jussin kanssa paikkoja ja mutrutin vielä lisää. Sitten Jussi yritti lohduttaa sanomalla "en nyt tiedä lohduttaako tämä sua yhtään, mutta mä olisin ollut aivan valmis siihen vaihtoon". Mulla kesti hetken tajuta mitä Jussi sanoi ja repesin ihan totaalisesti. Samanaikaisesti Jussi juoksi Camillaa karkuun ympäri aukiota, joka oli melko valmis mukiloimaan kihlaajansa.

Tosi hienoa, käsityötä, kaunista ja kaiken kukkuraksi hyvän tyypin aikaansaamaa...

www.korulipas.com

nam, Pia tahtoo... ;D

Tulin tässä töiden ja autokoulun välillä käymään kotona ja postilaatikossa oli kirje Tampereen maistraatista. Hyvästi neiti Malinen, tervetuloa neiti Gerbaulet. Hahaa! Enpäs muuten ole yhtään täpinöissäni tänään... XD

Eilen ajoin ekaa kertaa henkilöautolla. Se meni tosi hyvin, suorastaan yllättävän hyvin. Sain jopa kehuja ja ajaa Pyynikiltä autokoululle. Hauskaa oli, kun opettaja sanoi, että "ethän sä häsellä yhtään" ja sekuntia myöhemmin auto sammui. Sanoin vain ettei sitä saa mulle kertoa. Muuten tunti meni kuulemma loistavasti, paitsi että on vähän liioitteleva jarrujalka, joka sopii kuulemma hyvin kuorma-autolla ajoon. Opettaja sanoi, että nyt voit pysäyttää, niin oltiin jo pysähdytty ja kaikki teoreettisesti hattuhyllyllä seissyt tuli niskaan. Mutta olen varma, että se johtui vain siitä, että joutui heti keskustaan ajelemaan, kun aluksi jarruttelin ihan pehmeästi.

Tänään ajoin kuorma-autolla, eikä se mennyt ollenkaan niin hyvin. Jarrujalka on liian hyvä kuorma-autoonkin, vaihdelaatikko on ihan kammottava, kun siitä ei saa leveyssuunnassa mitään tuntumaa ja se on jäykkä kuin helvetti, kun halusin painaa kytkimen pohjaan, jouduin käyttämään mahdottomasti pakaralihaksia ja pyllistämään itselleni lisäpituutta jotta yllän pohjaan saakka. Jos tie oli kuoppainen, oli myös kaasun käyttö töyssyistä, koska kantapohja ei yltänyt lattiaan ja yritin pitää itseni paikallaan, vaikka jalat hilluivat ilmassa. Mmp ja melkein peruutin meidät vaudilla alas parkkipaikalta ryteikköön, kun käänsin päätäni nähdäkseni paremmin ja hölläsin kytkintä samassa suhteessa. Sitä ennen tuli vähän kommunikaatio ongelmia ja melkein ajoin tolppaan ylämäessä. Oh my god! Hävetti ihan tajuttomasti, mutten saanut ruotia itseäni yhtään ennen tunnin päättymistä. Epäreilua, itsensä arvostelemiseenkin tarvitaan lupa.
Mutta muuten meni oikein hyvin.

Huomenna lähdetään keilaamaan työporukan kanssa naapurin pubin kautta ja tänään lähdetään baariin. Nyt tuli sellainen fiilis.

Kävin äsken äänestämässä. Eksyin Nekalassa paikkaan nimeltä "Normaalikoulu", joka oli ilmeisesti lukio. Piha oli ainakin täynnä oppilaiden maalamia pilapiirroksia vaalimainoksista vuosien takaa, joissa kaikilla oli ylioppilaslakit päässä.
Kävelin paikallisen ohi, kuullosti siltä, kuin joku olisi laulanut karaokea, muttei niin pienessä paikassa varmasti ole laitteita. Pihalla nojaili yksinäinen rollaattori, odottamassa isäntäänsä.
Meitä edeltävän talon ylimmästä ikkunasta, joku nuorimies vislasi ja vilkutti. Vilkutin hämmentyneenä takaisin, kun olin ensin tarkistanut selustani.

Me löydettiin netistä ihana talo, jossa on ihana piha ja jota mennään katsomaan maanantaina. Soitin välittäjälle eilen ja se oli laivalla krapulassa. Hieman nauratti jälkeenpäin. Mutta hyvin se hoiti asiat silti. Näin vimeyön painajaisia siitä, kuinka talo oli jo myyty.. ja siitä, miten sen pahat omistajat eivät halunneet myydä sitä meille. Koko homma muuttui ihmeelliseksi Simpsons pätkäksi loppua kohden ja Timo raastoi multa peiton, mihin heräsin. Ihme kyllä, ei ole tullut mieleenkään pelätä, ettei Timo saisi asuntolainaa. Sisustus ja uudistukset on jo suunniteltu melkein loppuun asti. Jos se paikka on hyvä, voidaan rilllata nakkena ja ostaa vaikka vuohi. XD

Annika soitti ja tulee kylään maanantai-iltana. Se on mukavaa, vaikka joudunkin olemaan töissä aika paljon. Noh, saapas tyttö ainakin nukkua pitkään. Onneksi lähtee vasta keskiviikona pois. :) Ehditään vähän jorista tyttöjen juttuja jne.

Autokoulun eka ajotunti onkin vasta torstaina, sanoin monille virheellisesti, että keskiviikkona. Silloin henkilöauto ja perjantaina kuorma-auto. Lauantaina mennään keilaamaan työporukan kanssa. :D En tosiaankaan osaa keilata. Tekemistä onneksi riittää.

Menin maanantaina täyttämään papereita, että nimi muuttuisi. Saa nähdä meneekö hakemus läpi, mutta kiva täti sanoi, ettei ole mitään perusteita ettenkö saisi isän sukunimeä. Se vaan maksaa rahaa ennen, kuin ne edes tekee päätöksen. 91e. Liikaa ihan liikaa.

Mulla on viikon ollut uusi kasvi, sen nimi on Taavi. Nyt niitä on : Tikkku, Taavi, Helinä, Bubba-Setä, Jykä ja Känkkänen Ämmä. Samana päivänä Timo osti mulle sims2 lisäosan, yöelämää. Mun avaruusoliot on lisääntyneet ihan kivasti. :)

Että sellaista tälläkertaa

Aloitin eilen autokoulun. BC-kortti. Ensimmäinen ajo on henkilöautolla, toinen kuorma-autolla. Jos jaksaisin ajatella asiaa yhtään enempää, pelkäisin itseni hengiltä. Oletettavasti kolkkaan muutaman mummon, ajan jonkun puudelin yli, peruutan stockmannin kyljestä sisään ja rikon vaihdelaatikon, heti ensimmäisenä päivänä. Seuraavista puhumattakaan.
Jokin kohtalonoikku sai mut tänään palaamaan kotiin töistä 1,5 tunnin jälkeen. Mä olen kipeä. Jesh. Ihan kuin ois aikaa ja kiinnostusta voida pahoin. Täytyy laihiskin pistää tauolle, kun keho joutuu turhan kovalle kuurille ilman hiilihydraatteja. Baa Gaa!

Nyt on reissattu enemmän kuin paljon. Ensin Rolloon merirosvoilemaan Tivoliin, jossa oli paljon karheaa hiekkaa, hellettä, humalaa ja ihmiset kuksi uima-altaassa. Sitten lohjalle, jossa lähinnä istuskelin odottamassa olisiko ystävillä, jotka aina valittavat etten ole Lohjalla, aikaa mullekin. Ei ollut, joten en koe enää mitään velvollisuudentunnetta moniakaan kohtaan. Koti-ikäväkin väheni kovasti, kun pojat lähtivät katsomaan kaveriaan Tampereelle, juuri silloin kun tuli Lohjalle. Että kiitoksia vaan. Onneksi Camilla ja Jussi ei muutu koskaan. <3


Rovaniemellä kävin jollain urheilukoululla, jossa Tuomas opiskelee ja työskentelee. Muksut oli aika muikeita riehuessaan. Sitten käytiin hakemassa yhtä tyttöä juna-asemalta, jolloin matkustin läpi keskustan uiden pulkassa. Meillä oli banderolli ja trööttrööt-pillejä js rinsensenssa ilmapalloja. Hyppäsin tytön kaulaan heti vaikkei oltu koskaan aiemmin tavattu. Sieltä suoraan johonkin baarin lauluiltaan, jossa oli tosi hauska bändi. Kitaristi /laulaja oli tosi söpö. Ihmiset oikeesti lauloi siellä ihan innoisssaan.
Viikonloppuna pyörryin baarissa, kun korsetti oli kiristetty mun päälle ylösalaisin. Ihan kiva, kun Tuomas sai kiskoa kureliivin ja korsetin pois mun päältä keskellä baaria. Toisaalta jotkun oikeesti harrasti seksiä uima-altaassa, ettei mun puolialastomuus tunnu juuri missään. Soitin edellisenä kesänä tapaamalleni taksikuskille ja lupasin pusun jos se hakee meidät pois, kun mä pyörtyilin, noh punainen paholainen kurvasi siihen pihalle, muttei kuski ollutkaan sama. Eipä paljon haitannut, kun lupaukset tarvii aina pitää ;D
Seuraavana iltana takaisin Pirates of the Caribbean- henkisiin beach partyihin ja sama korsetti päälle, oikein päin ja vähän löysemmälle. Tosin ennen iltaa piti löytää Tuomaksen luota Elinalle ja matkalla eksyin. Oli ihan hauskaa soittaa Tuomakselle, että "Hei mä oon täällä jossain pururadalla keskellä metsää ja täällä on kolmeensuuntaan osoittava risteys. Miten mä pääsen täältä pois?" Yhteensä soitin siinä seitsemän kertaa ohjeita ja kerran seurasin topattua miestä keskelle hankea töhrittyyn asuntovaunuun kysymään neuvoa. Siinä vaiheessa, kun miehen otsalampu häikäisi sokeaksi aloin miettiä, että olikohan tämä sittenkään hyvä idea? Noh ei onneksi käynyt kuinkaan, jos ei lasketa sitä, että Tuomas lähti mua vastaan kun olin jo Elinalla. *hih* Tokana iltana oli oikeastaan hauskempaa Tivolissa. Join muutaman tequilan, jotka oli mulle ihan uusia juttuja. Improvisoitiin kerran baarimikon kanssa, kun sitruunat oli loppu. Ostin tequilan suolalla ja salmarilla. Ei ollenkaan paha.
Illan aikana irvistelin italialaisten miesten kuvissa ja puristin yhtä takamuksesta. Pelleilin yhden pojan kanssa joka esitti ruotsalaista, harmitti varmaan kun aloin juttelemaan sille ruotsiksi eikä se oikein pysynyt kärryillä. Joku poika halusi ampua leikkipyssyllä mun takamukseen, jouduin baaritiskillä valitsemaan seitsemälle kundille paukkujen värin ja lukumäärän. Aika metkaa. Niin joo, perjantaina pussasin yhtä puolalaista, kun se sanoi "me too, me too" Noh olin juuri pussannut jotain Einon tyttökaveria ja luulin että sekin halusi suukon. Ei muuta, kuin naamasta kiinni ja muiskis. Kurtisaani kun olin ja kaikkea. Sitten se huudahti paniikissa "no, no, noo!" . Oisi vaan halunnut etä leyhytän sitä viuhkalla. Hupsis. Juteltiinkin sitten hetki sen kihlatusta, joka odottaa sitä puolassa. Voi hyvä luoja! Onneksi en ollut selvinpäin.
Meillä oli ehkä maailman hienoin taustatarina, joka keksittiin kun puvustin melkein kaikki porukasta. Minä olin Scarlet-niminen kurtisaani, joka siirtyi katualalle hienostoneidin elämästä isänsä kuoltua, juotua ja pelattua koko omaisuuden. Kadulla olin löytänyt isäni äpäräpojan Andren, jonka pyllyä myin aina kun oma ei kelvannut. Andre oli joku Tuomaksen kaveri. Elina oli mun kaveri Maryanne, jonka meidän parittaja oli siepannut hienostoperheestä. Maryanne oli vähän uusi hommassa, mutta nopeaoppinen, joka käytti mun veljeä tehokkaasti hyväkseen. Tuomas oli meidän parittaja, jota kutsuin MrRight:iksi, se oli merirosvo joka harrasti sivubisnestä ja pelasi kaiken mitä sai käsiinsä. Einoa nähtiin niin ohimennen että päätettiin et se on vaan huora.
Kävin Rollossa myös kaksikertaa katsomassa Lapin ylioppilasteatterin harjoituksia. Niillä oli menossa Hotakaisen - Näytän hyvältä ilman paitaa. Me tehtiin se joskus kun olin kuusitoista ja sen jälkeen sitä ei ole muut tehneetkään. Oli jännä katsoa miten erilainen versio se oli. Loppuajat Rollossa lähinnä nukuin myöhään, siivosin Tuomaksella ja pelasin Simsiä.

Kun matkustin Lohjalle sama jatkui, kun kellään ei ollut aikaa. Ei enää kiinnostanut soitella kellekään, joten istuin mutsilla ja pelasin Simsiä, poikkeuksena eka viikonloppu jolloin biletin Camillan kanssa lauantaina ja toka viikonloppu jolloin Timo tuli käymään lohjalla ja vietiin äiti yhdelle pandorakseen ja jouduin karaokeen. Nyt mulla on hääkeikka yhden naapuripariskunnan häissä. Törmättiin Aliinkin ja äiti oli niin otettu, kun se tuli halaamaan. Aina se on yhtä lutunen nallekarhu.
Sitten mentiin baariin molempina iltoina ja erityisesti mölkyssä oli kivaa. En ole tanssinut niin sen jälkeen kun muutin. Sitä olen kaivannut. Sekä sitä, että tuntee ihmisiä, kun lähtee liikenteeseen. Sekin on kivaa kun saa huomiota ja kehutaan. Oli ihanaa tanssia Camillan kanssa, kun tuntui taas siltä että on jotain. Vesisotakin oli kivaa, vaikka jouduinkin pelastamaan kavereita tyttökavereilta ja tuntemattomilta tytöiltä, kun ne alkoi tehdä mun puolesta kostohyökkäyksiä. Oli kivaa. :)

Kahteen otteeseen olin vahtina, ensin vahdin äidin luona koiria ja kissoja. Koiria sai syöttää lusikalla vuorotellen, kun muuten ne ei syöneet. Toisen kerran siskonluona, jossa oli kaikki lapset paikalla. Tuntui tosi hienolta juoruta Paulan kanssa tosi pitkän ajan jälkeen. Ja mitäs muuta tytöt teki illalla, kun istui olkkarinsohvalla läppärit sylissä ja pelasivat sims2:sta vierekkäin, jakaen virtapiuhan. XD
Loppujen lopuksi näin Lohjalla vain Camillan ja Jussin, Sarin, Sandran ja perhettä.

Tampereelle tulin nyt sunnuntaina, ja maanantaina alkoi uusi työharjoittelu, olen nyt töissä Ylioppilaankadun Siwassa Hervannassa. Jos Tiimaria ja Siwaa vertailisi, niin voisi sanoa että Tiimari oli helvetti ja Siwa on kiwa. Viihdyn tosi hyvin. Olen iloinen, että sain tämän mahdollisuuden. Enää en ole niin yksinäinenkään, kun työkavereiden kanssa on hyvät välit. Timokin lähti taas pariksi viikoksi työkeikalle, ensin Lohjalle ja sitten Lappeenrantaan ensiviikolla. Olin jokseenkin vihainen, kun koko kuu ollaan oltu erossa ja muutenkin on ajoittain aika yksinäinen fiilis. Mökötin koko tiistai-illan, kun kuulin lähdöstä ja seuraavana päivänä tein morkkiksen takia hyvää ruokaa ja jälkiruokaa, ennen kuin Timo lähti. Se tuli kotiin kun olin kokkailemassa ja antoi mulle kukkapaketin. Seitsemän ruusua. Sille oli tullut morkkis, kun mulla oli paha mieli. Tiedän että ollaan söpöjä. Jopa niin vaahtokarkkeja, että myöhemmin mietittynä vähän kuvottaa. Mutta ruusut on kauniita, ihania ja mulle tulee aina hyvämieli kun katson niitä. En ole ennen saanut kukkia, jos ei ylppärikukkia ja riparikukkia lasketa.

<3

" En tarvitse mitään niin paljon, kuin hunajaa..." Sanoi Puh katsoessaan Ristoa ja Nasua. "..Paitsi ysäviä.." Ystävyys on sitä, kun laittaa silmänsä kiinni ja ajattelee ystäväänsä, silloin poskilihakset alkavat vetäytyä korvia kohtia niin, että kaikki rypyt siliävät.

Tämä kaikille kurttuisille tosiystäville. <3

On yö ja istun koneella, Timo nukkuu ja minä kutian tässä. Tarkemmin sanottuna pää kutiaa, siinä on väriä. Pitäisi tulla tummanruskeat, veikkaanpa että punaiset tulee. Timo kuitenkin kestää sen kunhan en ole Blondi. Blondiksi saatan ryhtyä melko piankin, sillä menen autokouluun, kun tulen takaisin Lohjalta. Lupasin joskus Avalle, että blondaan vasta kun saan kortin ja täytyyhän lupaukset pitää.
Täytyy hankkia BC- kortti meidän poikien harrastusten takia, ei sitä tiedä millä seuraavaksi matkustetaan, kun lelut vaihtuu jatkuvasti.
Kimmo lupasi jo, että kun saan kortin saan ajella sen uudella Dodgella, se on avolavalelu, rekan kokoinen ja jos pohjaa tarvii ronklata tarvitsee tunkin sijasta jotain jolla korottaa itseään. Minä pätkänä voisin varmaan kävellä ali ilman että pää osuisi pohjaan. Istuskelin siellä yksi ilta ja pelkäsin autokoulua ihan sen auton takia. Mutta on se varmaan hienoa sitten, kun paniikki menee ohi.

Tänään oli viimeinen työpäivä. Outoa. Oikeastaan loppu tuli siinä vaiheessa, kun stressi katosi ja oppi talon tavoille. Johanna sanoi, ettei selviä hengissä kun en ole siellä ja Mira lupasi joskus lähteä tanssimaan. Vikan päivän kunniaksi ostettiin Timon kanssa puolet kaupasta, kun sisustan ja teen säilytystilaa sen hippi-bussiin. Kauhea kina kävi kaupassa, kun taisteltiin siitä, kumman suunnitelmat toteutuu. Minä voitin. Tulee meille ihanat bambu-rullaverhotkin...

Lauantaina olin auttamassa Johannan ja Mikon yhteenmuutossa. Luoja sitä vinyylien määrää! Mutta kämppä on ihana, tuli itsellekin hirvittävä järjestelyjen tarve ja himoitsen säilytyslaatikoita ihan urakalla. Löydettiin onneksi ullakko tästä talosta, siellä voi säilyttääkin jotain, kun ei haise home ja lattia on lattia, eikä maata. Jes

Se vielä piti sanomani, että mulla on musiikillinen kriisi. Koneelle ilmestyy jokapäivä jotain mautonta musiikkia. Todella mautonta musiikkia. Enköhän kuitenkin selviä.