Korvissa soi hiljaisuuden laulu
kova rakastaja
Rautaveneen peräpuuta
murhemieli miesi halaa
kaadetussa metsässä
vain yksinäinäinen korpinraato
Joenpolven mutkan takaa
vene lipuu tuhto palaa
Kaupunkiko tässä oli
vaiko hullun haavekuva
Oikeasta elämästä
merkitysten perijästä
isät, äidit, veljet, siskot
manan mailla koko sakki
Itkuvirren äänin huutaa
sieluparkaa palaamaan
Siis pannaan käsi käteen,
sormet sormien lomahan,
itketän ja lauletaan
Ärjytään ja rähinöidään
alennusajan olentoja rivoja
Paloi talo meni maat
ja veri kaikkos poskipäistä
Vale astui rinnan ahjoon,
messun luki sahdin joi,
perkeleitä hornan kulki
väentorin tungoksessa
myytävänä kaikki
koko elämä ja iäisyys