IRC-Galleria

Eilinen oli ehkä elämäni kamalin päivä. <avautuminen>

Illalla menen tunnollisesti nukkumaan ajoissa ja laitan varmuuden vuoksi kaksi kelloa soimaan koska aamulla on tuikitärkeä koulutus.

Herään aamulla 25 minuuttia myöhässä ja poltan kieleni aamukahvissa,säikähdyksissäni suttaan ripsivärit pitkin naamaa. Rynnistän ulos huomatakseni että taivaalta sataa räntää,mulla ei ole sateenvarjoa, maassa on viiden sentin kerros loskaa ja minulla on mokkakengät. No ei auta myöhässä ollaan...

Ehdin juuri ja juuri ajoissa koulutukseen. Asettaudun paikalleni ja huokaisen. Alan tuntea outoa kuvotusta ja sinkoan eturivistä etsimään vessaa. Ihmiset katselevat kummissaan. Oksennan sydämeni kyllyydestä ja pyyhin jälleen kerran levinneitä ripsareita poskiltani. Palaan hipihiljaa neukkariin omalle paikalleni.

Noin kymmenen minuuttia kaikki on hyvin, kunnes tunnen huoneen pyörivän ja kylmä hiki kohoaa otsalleni. Voi v*ttu, taas vessaan. Ja taas annan tulla pohjanmaan kautta ja pyyhin enimmät ripsivärit poskilta. Niiskautan ja säälin hiukan itseäni ja totean ettei mikään enää voi mennä huonommin...

Tässä vaiheessa rakkaimmat ystäväni Herrat Kohtalo ja Sattuma naureskelevat keskenään etteipä taida tyttö tietää mitä meillä on jemmassa sua varten loppupäiväksi

Loppukoulutus sujuu hyvin, ja alan jo pikku hiljaa uskoa että yrjöily oli vain tilapäistä ruokamyrkytystä tai jotain. Poistun koulutuspaikalta.

Ylitän Kaivokatua ja totean että kerkeän vallan mainiosti kadun yli ennen lähestyvää sporaa. Kunnes... Kompastun sporakiskoihin ja mätkähdän turvalleni, kuski osoittaa suosiotaan soittamalla torvea ja näyttämällä kansainvälistä käsimerkkiä. Makaan maassa kuin halvaantunut hylje, enkä tiedä mitä pitäisi tehdä. Olen yltäpäältä ruskeassa kuravedessä ja koko laukkuni sisältö on levinnyt kolmen metrin säteelle.Yksikään kymmenistä ohikulkijoista ei vaivaudu ojentamaan yhtään tavaraani.

Käteen sattuu, polveen sattuu ja alan itkemään. Niiskuttaen haalin kuraista omaisuuttani. Ja yllätys yllätys vatsalaukkuni yhtyy ilonpitoon ja päättää poistaa loputukin aamukahvit rautatieaseman pääoven eteen. Nilkutan bussille joka läpsäyttää ovet kiinni nenäni edestä ja kurvaa vauhdilla kuralammikon kautta, niin että kuravesi mutanaamioni on kokovartolo mallia.

Nyt olen kotona, enkä aio astua jalallanikaan ulos tästä asunnosta. Ikinä.

Tässä välissä nukahdin ja ajattelin et herättyäni kaikki on paremmin...

Nyt heräsin ja päätin tilata pizzan koska olo on mitä kuvottavin.. Sekään ei mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan

Soitan ensin Kallion pizzeriaan joka on tuossa aika lähellä, kukaan ei vastaa puhelimeen. Nälkä on jo kova joten soitan Albertinkadulle. Tiedän sen olevan aika kaukana mutta kohteliaasti kysyn josko voisivat tuoda näin kauaksi? Varmistan vielä kahdesti.

-Juu kyllä me tuoda
-Jaa no kiitos paljon, ottaisin numero nelosen ja ison jaffan.
-Puoli tunti menee.
-Onpas nopeeta, tosi kiva.

**Muistan 10 minuutin kuluttua tilauksesta että haluaisin maksaa kortilla ja soitan pizzeriaan. **

-Hei, tilasin tossa äskön pizzaa xxx numeroon ja unohdin sanoa että haluaisin maksaa kortilla, vieläkö onnistuu?

-Minu kuski on matkoilla.

**Tässä vaiheessa pohdin mielessäni että onkohan kuski mahdollisesti Kanarialla vai Lanzarotella vai mennyt sukulaisiaan moikkaamaan Turkkiin tms **

-Ahaa, no voisitko soittaa sille, kun mulla ei oo yhtään käteistä.

-Ei voi.

-Ahaa, no mitäs nyt sitte tehdään?

-Minulla kiire.

tuut tuut tuut.

**Tässä vaiheessa vatsani kurnahtelee ja toivon vain että autossa on vanhanaikainen "höylä".
Katselen kuola valuen ruokamainoksia telkasta ja puhelin soi. Aah pizzani saapuu.**

-Halo, minä täällä, minä olla täällä.
-Jahas no soita summeria niin avaan oven, numero XX
-Minä ei siellä
**Jahas kyseessä on siis joku skitsofreeninen matkaileva pizzakuski, kuulostaa hyvältä**

-Missähän sä sitten olet?
-Bensa-asemassa
-Tota ei täällä ole mitää bensa-asemaa lähistöllä.
-On bensa-asema, esso-asema
-Jaaha no tota kun tässä ei ole mitää bensistä lähellä, missä sä olet mikä osote?
-Sinu osote

**Tietääkseni en asusta tai pidä majaani bensa-asemalla, tai sitten se on mun pääni joka leviää**

-Jahas no tota, mikä osote se on?
-Mecheliini visi
-Anteeks mikä?
-eikö sinä ymmärrä mekeliini visi
-mutta kun mä asun mäkelänkatu vitosessa, tuo se pizza tänne
-ei voi
-miten niin ei voi?
-liia kaukana hyvää ilta.kiire.
-mitenniin niin liian kaukana mähän kysyin...

Tuut Tuut Tuut. Tässä vaiheessa pääsi itku, koko päivä mennyt pieleen ja en edes pizzaa saa. Itkien halaan posliinista ystävääni ja annan kaiken tulla ulos, kirjaimellisesti..

Päätän mennä kauppaan. Saankin vaatteet päälle ja kenkiä jalkaan laittaessa pimenee. Jo aamusta tuttu kylmä hiki ja kuvotus liittyvät seuraan. Ei pysty menemään kauppaan, päätän koittaa pizzatilausta uudelleen.

Soitan uudelleen Kallioon pizzeriaan. Puhelimeen vastataan. Onneni on kääntynyt!!
(tai niinhän minä kuvittelen). Taas vanhat (myös edellisestä osasta tutut)kaverini Herrat Sattuma ja Kohtalo hykertelevät naurusta ja hierovat käsiään yhteen.

-niin, ottaisin pizzan numero neljä ILMAN aurajuustoa, tilalle tavallista juustoa ja iso jaffa kiitos.
-selvä neljä, ilman aura lisä juusto.
-juuri niin.

Ah pizzaa tulossa, muistin jopa sanoa että tahdon maksaa kortilla. Kaverini soittaa ja kysyn mitä hän syö samalla, kertoo vetelevänsä pizzaa ja limsaa. Nooh, eipä haittaa mun pizzanihan on jo tulossa.

Pimpom ovikello soi ja pizza on ovella. Varovaisesti asennan pizzan ja itseni pöydän ääreen, kaadan limua tuoppiin ja avaan hyvältä tuoksuvan laatikon.

MITÄ armas pizzani on sinisten ällöttävien pilkkujen peitossa ja mikä lemu. Aurajuustohan se siellä.

Lopputuloksena parin tunnin ruoan hankinta pyrkimyksistäni huolimattani juon tässä keltaista jaffaa ja mulla on edelleen nälkä.

Ei oo heleppoo