IRC-Galleria

Viikot menee todella nopeasti taas on viikonloppu ovelle. Lapset ovat olleet kuumeessa koko viikon, ensin toinen ja nyt toinen...Mitään ei meinaa ehtiä tekeen tai jaksa tehdä.

Myssy kasvaa kovasti, siitä on tullut oikeen pieni riiviö. Kun se "kohtaus" tulee roikkuu se kaikkien punteissa ja iskee naulanterävät pikkuhampaat mihin vain ne ehtiikin upottaa. Se on oppinut ulkoilemaan ja uteliaasti tutustuu ihan kaikkeen ulkona.
Kotona sillä on tapana kuljettaa kaikki tavarat sen petiin. Yks päivä siellä oli 3 harjaa, kenkäpari ja luu...

Taas sunnuntai, tää on melkeen pahempi päivänä kun maanantai xD Tietää et taas arki alkaa...
Tänään on kuitenkin Apiksen keikka, johon olen kuskiksi lupautunut(... tänään siis muutaman siiperin voimalla ja linja-autolla :0). Eli jotain hyötyä siitäkin, et ne soittaa kotikaupungissa ja vakikuskia ei ole kuitenkaan hylätty ;)


Kauheesti olis hommaa, mut mihitään ei silti saa aikaseks. No ei kai ne kotityötkään tekemällä lopu ja valitettavasti ei ne vähenekkään.

Eilen läks Kakkonen uuteen kotiinsa...painoa sillä oli lähteissään huimat 24g. Agaman munissa ei näy mitään ihmeempiä, ihme siis on jos niistä jotain kuoriutuu joskus.

Aton pentuja mennään katsomaan perjantaina...ai kauhee :0) Olen siis mummo....

Yön väänsin uusia kotisivuja... tietysti en siis saanut unta, kun kuumeen takia olen nukunut kokopäivän.
Tänään aamulla käytiin pentupiirissä Myssyn kanssa ja nyt tuli sit hädätkin ulos, jee!!! ekaa kertaa...

Olo on vielä jotenkin puolikuntoinen. Siksi ehkä tää Tik Takin rannaton kuulosti hyvälle... Tai ei kai se olosta nyt riipu kyllähän mä löydän tuosta itseni muutenkin ;0}


Kun isät poikiaan
laittaa nukkumaan,
Mut sängyn vieressä
tyhjä tuoli ja kirja odottaa

Vain pieni haava
sieluun jää,
Jonka aika parantaa
Mutta muistojen päiväkirjassa
ei loppua olekaan

Vaikka sattuu
mä selaan vaan

Mä oon aamu,
joka itseään illaksi luulee
Mä oon kuiskaus,
joka huutona äänensä kuulee
Mä oon laine,
joka mereksi muuttuu
Jolta rannat puuttuu

Niin nää vuodet vierii vaan
ja siinä melkein unohtaa
Että minkälaiselta pohjalta
sitä oikein ponnistaa

Pitäiskö kaappiin kurkistaa
tai mennä päivä kerrallaan
Ja olla tyytyväinen siihen mitä saa
ja uskoo parempaan

Kahden maailman väliin jään

Mä oon aamu,
joka itseään illaksi luulee
Mä oon kuiskaus,
joka huutona äänensä kuulee
Ja mä oon tuuli,
joka myrskyksi itsensä suuttuu
Mä oon laine,
joka mereksi muuttuu
Jolta rannat puuttuu

Pimeässä mä harhailen
suuntaan jokaiseen
Auringonnoususta itselle
suunnan mä teen

Mä oon aamu,
joka itseään illaksi luulee
Mä oon kuiskaus,
joka huutona äänensä kuulee
Ja mä oon tuuli,
joka myrskyksi itsensä suuttuu

Viikonloppu meni vauhdilla. Tänään kuoriutui viimeinen pikku-konna kolmesta. On ne vaan ihmeellisiä <3

Loppuviikosta haetaan pentu kotiin...
Joskus toivon kumpa voisi vaan nukkua ja vähä viel nukkua ja sit herätä pirteenä =0)

Tänään satoi muuten lunta, ihanaa!!

Vuosi on alkanut hirveellä hässäkällä, vaikka elättelin toiveita, että tämä vuosi olis rauhallisempi kuin edellinen.
Mummu siirtyi rajan toiselle puolelle :(
Konnan munat alkoivat kuoriutumaan heti 1. tammikuuta... ny 4.päivä toinen päätti sit tulla maailmaan.
Onhan se aina hurmaavaa nähdä uusi elämän alku, joka on niin täydellisesti kehittynyt heti kuoriutuessaan. Muutama minuutti kuoriutumisesta pieni rupesi jo syömään ja menee ympäri asumustaan kuin joku pattereilla toimiva miniatyyri :D

ENsiviikolla saamme Myssyn kotiin ja siinä sitä riittääkin paimennettavaa koko ihmislaumalle. No jos lupaisin et loppuvuosi on sit rauhallisempi? Jooko...