Yön väänsin uusia kotisivuja... tietysti en siis saanut unta, kun kuumeen takia olen nukunut kokopäivän.
Tänään aamulla käytiin pentupiirissä Myssyn kanssa ja nyt tuli sit hädätkin ulos, jee!!! ekaa kertaa...
Olo on vielä jotenkin puolikuntoinen. Siksi ehkä tää Tik Takin rannaton kuulosti hyvälle... Tai ei kai se olosta nyt riipu kyllähän mä löydän tuosta itseni muutenkin ;0}
Kun isät poikiaan
laittaa nukkumaan,
Mut sängyn vieressä
tyhjä tuoli ja kirja odottaa
Vain pieni haava
sieluun jää,
Jonka aika parantaa
Mutta muistojen päiväkirjassa
ei loppua olekaan
Vaikka sattuu
mä selaan vaan
Mä oon aamu,
joka itseään illaksi luulee
Mä oon kuiskaus,
joka huutona äänensä kuulee
Mä oon laine,
joka mereksi muuttuu
Jolta rannat puuttuu
Niin nää vuodet vierii vaan
ja siinä melkein unohtaa
Että minkälaiselta pohjalta
sitä oikein ponnistaa
Pitäiskö kaappiin kurkistaa
tai mennä päivä kerrallaan
Ja olla tyytyväinen siihen mitä saa
ja uskoo parempaan
Kahden maailman väliin jään
Mä oon aamu,
joka itseään illaksi luulee
Mä oon kuiskaus,
joka huutona äänensä kuulee
Ja mä oon tuuli,
joka myrskyksi itsensä suuttuu
Mä oon laine,
joka mereksi muuttuu
Jolta rannat puuttuu
Pimeässä mä harhailen
suuntaan jokaiseen
Auringonnoususta itselle
suunnan mä teen
Mä oon aamu,
joka itseään illaksi luulee
Mä oon kuiskaus,
joka huutona äänensä kuulee
Ja mä oon tuuli,
joka myrskyksi itsensä suuttuu