mun elämä on menettänyt merkityksensä...
en ole jaksanut menä kouluun, olen vain maannut sängyssäni ja tuijottanut kattolamppua.
ehkä pelkään liikkua.
Pelasimme spiritismiä (puoliksi läpällä kun porukassa oli ihmisiä jotka eivät henkiin) ja sen jälkeen on ollu outo olo..
rintakehässä tuntuu sellainen paine enkä tiedä onko se hyvä vai huono tunne.
kerrankin vanhemmat eivät vain huuda minulle, ovat huolissaan.
rakastan sitä kun alkaa olla jo pimeämmät illat eikä kukaan, joka pimennetyssä huoneessani käy minua katsomassa, voi nähdä riutumistani
tarvitsisin apua, tiedän,mutta en ehkä halua..