Olit niin pieni hentoinen
elämänalku
Makasit pihalla liikkumatta
kuumuudessa, nälkäisenä
yksin
Otin sinut käteeni varovasti
Mahduit juuri kämmenelleni
Annoin sinulle varovasti nestettä
Ruokaa pienin annoksin
Virkistyit hieman, pikkuhiljaa
Ruoka ei tahtonut pysyä sisälläsi
Mutta pienen pieni elämänliekki
sisälläsi taisteli
Seuraavana aamuna söit vielä
mutta olit niin viileä
Tyttäreni hoivasi sinua
taidolla, rakkaudella
Iltapäivällä tyttäreni
tuli luokseni kyynelsilmin
”Äiti, se kuoli”
Et jaksanut elää,
pieni pääskysvauva
kämmenen kokoinen
Kyynel