IRC-Galleria

Tahtoisin olla
jossain muualla kuin olen.
Mutta vereni vetää tänne.
Olisinko muualla onnellinen?
Sitä en tiedä.
Tiedän kuitenkin
että muualla olisin muukalainen
ikuisesti ja ainiaan.

Sinä, joka luet tätä, kuvaile minua yhdellä sanalla.
Siis vain yhdellä ( ! ), ja sen jälkeen laita tämä omaan päiväkirjaasi, jotta näet mitä muut ajattelevat sinusta.

Olit sitten kuka tahansa, laita kommenttia, jos eksyt päiväkirjaani lukemaan.

Jos luet tätä, kirjoita kommentti millaista elämäsi olisi ilman mua. Aloita kommentti "ilman sua..." jne. Sitten lisää tämä omaan päiväkirjaan ja katso millaista muitten elämä olisi ilman sua...

Nyt tajusin kenelle olin vihainen tästä kaikesta ja itselleni vaan vihottelin. Nyt huomaan että tossa vieressä hyörii miun pikku prinssi. Kotiin tullessaa se heti huomas ettei äipällä kaikki hyvin. Itkin ja poika tuli halaamaan mua. Mie heltysin ja nyt on tauko tullut itkemiseen ja pieni hymy kun kattelen sen menoa tossa. Sopisimme jo peli säännöt taas miten kotona pitää olla ja mitkä on sallittuja juttuja. Ilolla kuuntelen sen juttuja ja onnellisena siitä et puhe on noin pal kauhiast parantunu..:) Siinä mulle projektia ku käyn pojan kanssa terapiat loppuun. Toivottavasti vuoden päästä ne on jo ohi..:)

Tiedän et ku poika nukkumaan menee ni ajatukset taas siirtyy muualle ja pari kyyneltäkin voin vuodattaa. Koitan vaan aina muista mitä eräs ihminen mulle opetti... Mie oon villikissa ja putoan kyllä jaloilleni. Silti kaipaan ja sisällä joku nakertaa. Mut eteenpäin tarttee mennä ku on pakko. Tuleen ei saa jäädä makaamaan.

Mut onneks on ystävät. Ne auttaa jaloilleen silloin kun pyllähtää perseelleen...:)

Ilma ulkona samanlainen kuin mun mieleni. Taivas itkee ja niin itken mäkin. Sisällä myrskyää ja tuntuu siltä et tä myrsky ei helpolla tyynny tästä. En uskalla katsoa vieraita ihmisiä silmiin ku pelkään että ne näkee mun huonon olon. Silmistä on sammunu se loiste mikä niissä hetken aikaa oli ja huulilta se iloinen hymy. Onneksi mun päivänsäde kohta kotona ja voin taas hymyillä edes vähän katsellessani ainutta ihmistä joka ei mulle valehtele. Sen rakkaus on aitoa ja sen tuntee. Tai uskoin myös tuntevani sitä viellä eräältä toiseltakin mutta tunsin väärin ja uskoin siihen että joku viellä voi rakastaa tälläistä pölhöä.. Voiko se kaipaaminen loppua ja rakastaminen yhdessä yössä? Kaipa se voi jos se ei ole sitä mitä uskoi sen olevan.

"On päästettävä irti,
heittäytyä tuulen vietäväksi.
Ei jäädä pilven reunaan roikkumaan,
ei tähden sakaraan keikkumaan.
Päättäväisesti heittää mennyt,
tulevaisuuteen leijaillen nyt."

"Et usko mihinkään, ennen kuin näät sen omilla silmilläs...
Ja vaikka näkisit silloin kiellät sen yleensä itseltäs.
On helpompaa kun ei usko mihinkään,
silloin harvemmin tulee pettymään."

Kaipa joskus kannattaa olla uskomatta vaan ennen kuin näkee. Vähemmän pettymyksiä...:)

"Eilen taivaalla lensi vaaleansininen lehmä.
Tänään näin vaaleanvihreän norsun polkevan pyörällä.
Eikö kukaan usko, väittävät, että kuvittelen, mutta eihän se ole totta.
Sano, ettei se ole totta, ystäväni, vaaleanpunainen virtahepo...:)"

Että tämmöstä. Tänään iloitsin että kevät on tulossa ja ehkä samalla ku luonto herää henkiin ni mullaki alkais vähän väsymys hellittämään. Ja alkais puhtia riittämään muuhunki kuin kodin pystyssä pitämiseen...:)