IRC-Galleria

Ihanaa.. Lumet poissa ja kesää odotan innolla. Ootan sitä et pääsen sinne minne mun sydän on aina kuulunut. Sinne missä mulla on lapsuuden muistot. Mökille..:)
Haaveilen jo illoista kun saa upottaa jalat laiturilta veteen ja uittaa niitä. Ilman melua ja kännykkä äänettömällä. Ajatella vuoden tapahtumia ja nollata taas itsensä. Viime kesän ihanimmat muitot on ku käki on kukkunut ja vesi liplattanut jalkoihin. Silloin viellä uneksin et oisin saanu jakaa sen kaiken jonkun kanssa, mutta nekin haaveet on nyt karisseet pois mielestä. Paljon on tapahtunu niin hyviä kuin huonojakin asioita ja välillä on tuntunu ettei tästä mitään tuu.
Ehkä tä elämänkoulu on joskus liikaakin koetellut pientä tyttöä ja koulinut musta tämmöisen mikä olen. Mutta tän kovan ulkokuoren alta löytyy ihminen jolla myös on tunteet. Mutta haaveet ei enää niin ruusuisia kuin joskus.

Ehkä sittenkään ei ois kannattanu..

"On päästettävä irti,
heittäytyä tuulen vietäväksi.
Ei jäädä pilven reunaan roikkumaan,
ei tähden sakaraan keikkumaan.
Päättäväisesti heittää mennyt,
tulevaisuuteen leijaillen nyt."


Perhana ku sitä tippuu korkealta alas jos tuuli ei viekkään eteenpäin.

Huonot uutiset näyttää aina tulevan suurella ryöpyllä päälle.
Sitä vaan alkaa silloin vihoittelee ihmisille joille ei pitäis.
Mie pyydän kaikilta anteeksi joita oon loukannu ja koitan ny koota itteni ja jaksaa tän kaiken paskan kuin "mies".
Ainut ilon asia oli verotoimiston kirje ja lupaavalta näyttää et tä tyttö lähtee seuraavaksi jouluksi pois suomesta ja palaa sitten kuin on sen aika taas.

Nyt tiedän miltä tuntuu olla pelkkää ilmaa. Otsaan on kasvamassa sillainen isohko miehen elin ja sisällä viha. Onko se nyt niin watun perkl vaikeet sanoo KIITOS!!!!!!! Tai edes selvittää asioita!!!!!

Perkl hyvää päivää kaikille!!!!!!!!!!!!

Ihme asioita sitä ihminen alkaakin miettii. Sain yht äkki väläyksen et mitä teen sillon kun tosi tylsistyny oon...

1. Alan miettii et pölytki pitäis pyyhkii. Mut loppu peleis eihän ne minnekkään katoa.
2. Siirtelen tavaroita ja huomaan et ne kuitenki päätyy samoille paikoille missä ne oli alunperinki.
3. Alan suunnittelee et mitä ruokaa sitä huomiseks tekis. Mut samaa mitä viime viikollakin tuli tehtyy.
4. Alan suunnittelee et pitäis mennä käymään jonkun luona ketä ei oo pitkään aikaan tavannu. Mut eihän mulla mikään kiire oo ku näin kauan jo oon ollu menossa. Ehkä si viikon päästä meen.

Perhana mähän oon tylsääki tylsempi ihminen välillä...XD

Tahtoisin olla
jossain muualla kuin olen.
Mutta vereni vetää tänne.
Olisinko muualla onnellinen?
Sitä en tiedä.
Tiedän kuitenkin
että muualla olisin muukalainen
ikuisesti ja ainiaan.

Sinä, joka luet tätä, kuvaile minua yhdellä sanalla.
Siis vain yhdellä ( ! ), ja sen jälkeen laita tämä omaan päiväkirjaasi, jotta näet mitä muut ajattelevat sinusta.

Olit sitten kuka tahansa, laita kommenttia, jos eksyt päiväkirjaani lukemaan.

Jos luet tätä, kirjoita kommentti millaista elämäsi olisi ilman mua. Aloita kommentti "ilman sua..." jne. Sitten lisää tämä omaan päiväkirjaan ja katso millaista muitten elämä olisi ilman sua...

Nyt tajusin kenelle olin vihainen tästä kaikesta ja itselleni vaan vihottelin. Nyt huomaan että tossa vieressä hyörii miun pikku prinssi. Kotiin tullessaa se heti huomas ettei äipällä kaikki hyvin. Itkin ja poika tuli halaamaan mua. Mie heltysin ja nyt on tauko tullut itkemiseen ja pieni hymy kun kattelen sen menoa tossa. Sopisimme jo peli säännöt taas miten kotona pitää olla ja mitkä on sallittuja juttuja. Ilolla kuuntelen sen juttuja ja onnellisena siitä et puhe on noin pal kauhiast parantunu..:) Siinä mulle projektia ku käyn pojan kanssa terapiat loppuun. Toivottavasti vuoden päästä ne on jo ohi..:)

Tiedän et ku poika nukkumaan menee ni ajatukset taas siirtyy muualle ja pari kyyneltäkin voin vuodattaa. Koitan vaan aina muista mitä eräs ihminen mulle opetti... Mie oon villikissa ja putoan kyllä jaloilleni. Silti kaipaan ja sisällä joku nakertaa. Mut eteenpäin tarttee mennä ku on pakko. Tuleen ei saa jäädä makaamaan.

Mut onneks on ystävät. Ne auttaa jaloilleen silloin kun pyllähtää perseelleen...:)

Ilma ulkona samanlainen kuin mun mieleni. Taivas itkee ja niin itken mäkin. Sisällä myrskyää ja tuntuu siltä et tä myrsky ei helpolla tyynny tästä. En uskalla katsoa vieraita ihmisiä silmiin ku pelkään että ne näkee mun huonon olon. Silmistä on sammunu se loiste mikä niissä hetken aikaa oli ja huulilta se iloinen hymy. Onneksi mun päivänsäde kohta kotona ja voin taas hymyillä edes vähän katsellessani ainutta ihmistä joka ei mulle valehtele. Sen rakkaus on aitoa ja sen tuntee. Tai uskoin myös tuntevani sitä viellä eräältä toiseltakin mutta tunsin väärin ja uskoin siihen että joku viellä voi rakastaa tälläistä pölhöä.. Voiko se kaipaaminen loppua ja rakastaminen yhdessä yössä? Kaipa se voi jos se ei ole sitä mitä uskoi sen olevan.