Ilta-auringon kullatessa puiden latvoja
istuimme rantakivellä kahden.
Vain sinä ja minä.
Ympärillä aava meri ja ääretön avaruus.
Korvissamme soi tuulen ja vedenloputon laulu,
jonka sanoma kertoo kuinka pieniä olemme tässä maailmassa.
Rakkautemme on kuin aurinko ja meri,
välillä häikäisevän kirkasta, välillä myrskyävää merta.
Toivoisin sen olevan yhtä pysyvää.
Kuin aurinko ja meri.
Myrskyn jälkeen koittaa aina pouta.