Masi oli iloinen pieni mato. Masi osasi nauttia elämästä ja sen mielestä luikertelu oli ihan mahtavaa! Elämä oli kovin helppoa ja ruokaa oli oikeastaan kaikkialla. Eräänä päivänä Masi keksi, että puuhun olisi mahtavaa luikerrella. Hyvien unien jälkeen Masi kokosi kaikki voimansa ja alkoi luikerrella ylös valkean koivun runkoa. Se otti koville ja piti olla kovin tarkkana ja keskittyä. Pitkän uurastuksen ja vaikeuksien jälkeen Masi saavutti oksan, jolle halusi. Pysähdyttyään Masi kuitenkin tunsi hassua kutkutusta eikä oikein ymmärtänyt. Pian se kuitenkin alkoi tajuamattaan rakentamaan koteloa ympärilleen.
Aikaa kului ja Masi tunsi olevansa pahasti loukussa. Se ei tiennyt, mitä tehdä. Eräänä sateisena aamuna Masi kuitenkin heräsi valtavan pisaran tipahtaessa hänen päähänsä. Kotelo oli murtunut! Masi oli peloissaan. Se oikoi ja räpytteli uusia siipiään eikä voinut ymmärtää. Ei enää luikertelua. Piti lentää. Piti kasvaa isoksi.
