IRC-Galleria

Masi oli iloinen pieni mato. Masi osasi nauttia elämästä ja sen mielestä luikertelu oli ihan mahtavaa! Elämä oli kovin helppoa ja ruokaa oli oikeastaan kaikkialla. Eräänä päivänä Masi keksi, että puuhun olisi mahtavaa luikerrella. Hyvien unien jälkeen Masi kokosi kaikki voimansa ja alkoi luikerrella ylös valkean koivun runkoa. Se otti koville ja piti olla kovin tarkkana ja keskittyä. Pitkän uurastuksen ja vaikeuksien jälkeen Masi saavutti oksan, jolle halusi. Pysähdyttyään Masi kuitenkin tunsi hassua kutkutusta eikä oikein ymmärtänyt. Pian se kuitenkin alkoi tajuamattaan rakentamaan koteloa ympärilleen.
Aikaa kului ja Masi tunsi olevansa pahasti loukussa. Se ei tiennyt, mitä tehdä. Eräänä sateisena aamuna Masi kuitenkin heräsi valtavan pisaran tipahtaessa hänen päähänsä. Kotelo oli murtunut! Masi oli peloissaan. Se oikoi ja räpytteli uusia siipiään eikä voinut ymmärtää. Ei enää luikertelua. Piti lentää. Piti kasvaa isoksi.

2 vuotta!

Helvetillinen väsymys ja älytön pelkotila on huono yhdistelmä. Ei muuta sanottavaa.

Se tunne kun sut on periaatteessa kehuttu maasta taivaisiin työnantajalle. Paineet on noin niinkuin lievästi ilmaistuna valtavat!
Tässä alkukesästä pitäis kai opetella kaavoittamista aika hyvissä määrin. Ehkä mä vielä selviän.

Ja sitten vielä karkaan töistä Helsinkilään katsomaan Metallicaa. Hupsista saatana. Kuolen tiistaina töissä, koska kooma </3

Tää ois ompelua vaille valmis. Tästä tuu mitään xD
Ompelin just hihan nurinpäin kiinni... jee

...siinä lukee KUTSUVIERAS. Maanantaina korkataan siis festarikesä vaatimattomasti Metallicalla.

Joojoo, kökkö on kuva, mutta se mekko on silti kiva! Ja se on vasta proto. Huomenna ostamaan ne ketun kankaat. Oon kyllä taas niin taitava... Not.

Sen siitä saa, kun keksii puutteita vaatekaapissa. Ja sen, että eräs Moitien käyttämä yläosamalli on käsittämättömän ihana.

Saa nähdä, tuleeko tästä mitään :DD

Se on niin kaunista.