Istun jossain Töölönrannalla, sillä penkillä jolla oon istunut aika monen ihmisen kanssa. Se on hyvä penkki, taivaanrannassa on jotain mikä alkaa kimmeltää aina kun aurinko paistaa tietystä kulmasta. Ja sitten siellä on niitä jäniksiä joita voi tajuntaa laajentamalla kloonata loputtomiin.
Jos mä syön nyt tällasen pähkinän ja sä tällasen pähkinän, montako jänistä me nähdään yhteensä? Näetkö sä noi tähdet jotka mä nään?
Siinä vaiheessa kun kuudes ilmestyi me heittäydyttiin toistemme kaulaan ja huudettiin. Jos oltaisiiin noustu sille penkille seisomaan, ne oisi peittänyt koko rantatörmän.
Nyt ne on mun näkökentän laidalla niin kun ne mustat kissat aina kotona.