IRC-Galleria

Kävelin jossain ihan todella jossain asematunnelissa kun mun keltainen sateenvarjo naksahti ja tipuin kaks metriä alaspäin.

Mulla kesti 4-7 sekuntia tajuta etten todellisuudessa ollut tippunut mihinkään.

Olin vaan lopettanut kävelyn ja S katsoi mua vähän säikähtäneenä koska olin ehk päästänyt aika säikähtäneen ja jännän sviikngh-äänen (kun) ((tipuin)). Sydän vai olikse mun maksa vai perna löi vielä tuplanopeudella mut tunneli jatkui ihan tasaisena.


Sillä sateenvarjolla on kai yhteyksiä alamaailmaan (kolmas, neljäs, todellisuus...) ja pyysin ettei se naksahtelis enää julkisilla paikoilla.

Yliopistolla sosiaalipolitiikan luennoitsija vastaili ympäripyöreästi kysymyksiimme meduusojen epäonnistuneesta sopeutumisesta yhteiskuntaan. Korkeaan kapitalistihattuun pukeutunut yksilö istui hiljaa viimeisen penkkirivin nurkassa. Kolme alakuloista nuorta oli painanut uimakellonsa salin ikkunalasiin.

Ongelma on monijakoinen. Miltä tuntuu kun nemoatokystat laukeavat silloin, kun lonkeron on erehtynyt työntämään pistorasiaan?

Ottiko kukaan huomioon polyyppivaiheen työelämään tuomia vaikeuksia?

Illan päätteeksi yritimme parhaamme mukaan vakuuttaa kahviloitsijan siitä, että heidän tulisi korkeiden porrasaskelmien takia rakennuttaa sisäänkäynnin eteen lonkeroramppi.

Helmikuussa osoitin hengellistä syvyyttä:

Ujev berev hthham Savuyv tayvaakke; tagdib geuhastaa subyam abbab nubyb geuhastaa subya, Tauvab gtnyikeem se ib auba hymyikkyt ha se jasvattaa vakjiusua ukkab jyjjua,

Utje neukke geknuö jyusjuuvat jyikkeet dekfuubut,

Eb nub isaa utjeö, Ebj ö viu bayraa. Jyy eu tybbe nubya, Ikeb nereb jyjja,

Iekb nereb jyjjam eb rajastabytjaab ha ikeb ereb jyjja,


Eli tiivistettynä jotakuinkin: olen meren kukka.

Taivaalta tippuu lunta vai onko ne tähtiä (on pimeää). Kaikki valot vois olla planeettoja. Mun maailma on hetken kun Urjan susi-hessi ja jalokivitulet, nään sen olennon lentävän. Miks tää sametti on sinistä?

Karhut kellisti mut väkivalloin maahan kun olin matkalla Kallioon. Ne pölli mun taskusta huulirasvan.

Sitten ne piilotti hampaansa, ojensi tassui joka suunnasta ja auttoi mut ylös, putsasi vaatteet katupölystä... Ne hymyili ihan hulluna ja riemuissaan ja toisteli et saadaanko me ihan todella tää huulirasva hei ihanko oikeesti sä annat tän meille siis vau kiitti niin maan perkeleesti!

Ja sit ne lähti. Mä en enää koskaan käytä huulirasvaa jossa on mehiläisvahaa.

Töissä jonain päivänä joku mies:

- Hehe, ooksä joku feministi?
- En ku ihan pelkkä nisti vaan.

Oon aika huono tekemään pannukakkua mutta muuten olen ihan siedettävä.

Istun jossain Töölönrannalla, sillä penkillä jolla oon istunut aika monen ihmisen kanssa. Se on hyvä penkki, taivaanrannassa on jotain mikä alkaa kimmeltää aina kun aurinko paistaa tietystä kulmasta. Ja sitten siellä on niitä jäniksiä joita voi tajuntaa laajentamalla kloonata loputtomiin.

Jos mä syön nyt tällasen pähkinän ja sä tällasen pähkinän, montako jänistä me nähdään yhteensä? Näetkö sä noi tähdet jotka mä nään?

Siinä vaiheessa kun kuudes ilmestyi me heittäydyttiin toistemme kaulaan ja huudettiin. Jos oltaisiiin noustu sille penkille seisomaan, ne oisi peittänyt koko rantatörmän.

Nyt ne on mun näkökentän laidalla niin kun ne mustat kissat aina kotona.

- Ninni
- nii
- sä tuoksut lampaalle
- :)

Viime yönä noin kello puoli kuusi osoitin runollista lahjakkuutta mun sängyn jalkopäähän pudonneeseen traakkipuun lehteen:

Sit saa saa saa
saa saa
saa taas
seevitamiinia

Raa
raa
raa.

Raappana.

Virkkaisko psykedeelisen kukan
vai
neuloisko vaan jonkun
psykedeelisen osan...