IRC-Galleria

viime päivien aikana mulla on ollut tavallista pienempi tarve käydä koneella. oikeesti. työpäivinä en päivällä viitsi avata konetta kun en osaa rentoutua ennen töitä, ja duunin jälkeen olen kotona aikaisintaan puol kymmenen maissa ja netti jumittaa iltasin. vapaapäivät kuluvat jotenkin ihanan rentouttavasti ihan vain lueskellessa ja vaikka kaappeja tonkiessa, koneen avaaminen tuntuu peräti vastenmieliseltä.

kirjoittelu on tietty viime aikoina vähän kärsinyt, tämänhetkisen jutun kohdalla en noudata "tekstiä joka päivä"-taktiikkaani koska en kaipaa enää yhtään stressiä. kukaan ei vielä odota tätä stooria joten miksi kiirehtiä? kirjoitan sillon kun tuntuu siltä, ja tiedän että tarina valmistuu ennen pitkää koska... *pitkä miettimistauko* ...no, tiedän vain. en saisi muuten rauhaa, you know?

töissäkäynti alkaa tuntua huvittavalta, tällä viikolla en ole tehnyt yhtäkään kauppaa. todennäköisesti varsinainen lomani alkaa nopeammin kuin ajattelinkaan. eipä varsinaisesti haittaa yhtään, Pompin kanssa löytyy kyllä tekemistä. tulen koirani kanssa toimeen paremmin kuin ehkä yhdenkään ihmisen; se on kuin karvainen kappale mun sielua. tykkää olla rauhassa, varoo ihmisiä, nirsoilee, oikkuilee, on idioottimaisen utelias ja välillä täysi ääliö. mmh.

yllätyin iloisesti huomatessani että osaan taas lukea. lukion alettua on tuntunut että aikaa lukea kirjoja on ollut vähemmän enkä ole osannut lukea niin nopeasti kuin ennen tai yhtä syventyen, että lukemisesta on tullut laskelmoitua ("nyt luen vielä yhden luvun ja sitten teen jotain muuta."). mutta sitten luin Sinisalon Sankarit kolmessa päivässä (yli puolet kirjasta ahmin yhden iltapäivän aikana) ja tuntui kuin olisin saavuttanut jotain.

lukeminen on ollut mulle lapsesta asti äärimmäisen tärkeää, ja suurimman osan elämästäni olen ahminut teoksen toisensa perään. vaikka olen fanfictionisti henkeen ja vereen, tietokoneen ruudulta lukeminen ei ole mun mielestä koskaan ollut millään tapaa verrattavissa kirjan lukemiseen. en ole edes tullut ajatelleeksi niin erilaisten asioiden vertaamista ennen kuin nyt. jotkut mun luonnetta eniten muokanneet tahot on olleet kirjoja.

mun on esimerkiksi hirveän vaikea kuvitella lasta, joka ei lukisi kirjoja. en vain pysty hyväksymään ajatusta että joku ei pidä lukemisesta. mulla on tällä hetkellä menossa suomenkielisten Pottereiden uudelleenlukuprojekti, olen nyt Feeniksin Killan alkupuolella ja odotan jo vesi kielellä että pääsen lukemaan Kuoleman Varjelukset, jonka olen lukenut vain enkuksi. pelkkä ajatus tekee mut hemmetin onnelliseksi, ja juuri sen vuoksi en ymmärrä ihmisiä jotka ei lue kirjoja. eeeewh.