Kuinka pieniltä ihmiset näyttivätkään, siellä jossain alhaalla päin.
Katon reunalle istumaan jäin. Sinä tiesit sen, että hyppää en.
Liian kauniilta maailma täältä näyttää, valot loistavat kaupungin.
Tuttu pelko, kun sielun ja mielen täyttää,
tänä iltana hyppäänkin.
♦~♦~♦~♦~♦~♦~♦~♦~♦~♦~♦~♦~♦~♦~♦~♦~♦~♦~♦~♦~♦~♦~♦~♦