IRC-Galleria

olihan se vaan sekainen kokemus olla kuulemassa kun bösendorfer raikasi kauniita säveliä. nyt kun tuli koettua jotain ylimaallisen kaunista ja hienoa niin voi pakottaa itsensä katselemaan Hostel 2:n. Inhosin ekaa osaa ja pääsin aika tuskalla loppuun asti, mutta jostain mystisestä syystä on pakko nähdä toi toinenkin. ihminen on kyllä outo otus kun se pakottaa välillä itseään tekemään kaikkea, mitä ei oikeastaan haluaisi tehdä. tai ehkä se olenkin vain minä, jolle käy noin. se vasta pistääkin miettimään...