IRC-Galleria

valvon, odotan huomista ja kaikkea sitä, mitä se tuo tullessaan.
Noh, oikeastaan tuo on sen optimistin puhetta joka on pakosta sisälläni.
Uusi päivä tarkoittaa sitä että selvisin edellisestä ja antaa siksi toivoa.

Päivät vaihtuvat ja aika kuluu. Kaikki menee eteenpäin. Miksi tunnen olevani sitten pysähtynyt.
Kuin olisin juoksuhiekassa ja yrittäisin pyristellä eteenpäin, mutta vajoankin vain syvemmälle.
Miten tästä tunteesta pääsee irti?

Kaikki kokemani ja varsinkin näkemäni vainoaa. Kohta on jälleen taas vuosi kulunut. Asiat ovat muuttuneet, tiedän sen, mutta kuitenkin. Tiedän olevan valoa pimeydessä, mutta miksi en sitä kykene näkemään.

Onko optimisti minussa kuolemassa kaiken kokemani jälkeen? Minusta kuoli suuri osa tuona päivänä, enkä ole kyennyt saamaan sitä takaisin. Uudet ystävät ja rakkaudet ovat tulleet ja valloittaneet, mutta silti pimeys ja kolo sydämmessäni eivät tunnu poistuvan.

Joskus tunnen oloni todellakin hulluksi. Olen onnellinen NIIN onnellinen, olen unohtanut kaiken. Hetkeä myöhemmin tajuan sen ja kaikki romahtaa, välillä voi olla minuutteja tai päiviä. Haju palaa sieraimiini ja muistan. Tunnen sen valtavan syyllisyyden taakan joka vainoaa minua edelleen, vuosienkin jälkeen..

Minä muistan...