IRC-Galleria

Nimi oli enne. Eemeli lähti ryömimään ennen joulua, 5 ja puoli kuukautta vanhana. Nyt Empukka nousi viime viikolla ekan kerran seisomaan tukea vastem 6,5-kuisena. Kauhee raivo on pojalla päällä jos jonnekin ei pääse, ja sitkeästi hän yrittää kunnes onnistuu. Nyt noustaan jo milloin mitäkin vasten, sängyn reunaa pitkin onnistuu myös. Ja kun pienet jalat on ihan spagettia vielä niin arvaahan sen, että pää kolisee. Ja nenä menee lyttyyn ja suuhun sattuu ja ja ja....Pieni Herra Makaroni on ihan reppana. Mutta tästä se lähtee, kohta raikaa pihalla Eeeee-meeee-liiiiii!

Niin, ja kaksi hammasta on myös herralla! Iso mies =)

Pienen pieni enkeli
kerran maahan lenteli.
Katseli hän suruissaan
maata mustaa, pimeää,
ihmisiä murheineen,
huolineen ja kipuineen,
kamaline kiireineen.

Pienen pieni enkeli
itseksensä aatteli:
"Mistä saisin pakkauksen,
niin suuren, sievän, pehmoisen,
josta riittäis kaikille,
isoille ja pienille,
joulumieltä oikeaa,
lempeää ja rauhaisaa?"

Pienen pieni enkeli
Isän luokse palasi,
kertoi Hälle huolensa.
- Isä häntä halasi
ja sitten sanoin lohdutti:

"Rakas pikku enkeli,
kaunis on sun aikeesi,
vaan ihmisten on itsestään,
löydettävä sisältään
joulumieli oikea,
aito joulun tunnelma.
Sinä voit vain pikkuisen
heitä siinä muistuttaa
olemalla enkeli,
ihan oma itsesi."

Pienen pieni enkeli
alas maahan lenteli
ja matkallansa hymyili.
Hymy tarttui tähtösiin
ja pienen pieniin lapsosiin,
jotka vielä pystyivät
enkeleitä näkemään,
aidon joulun kokemaan.

Pienen pieni lapsonen
äidillensä hymyili
ja riemuissansa hihkaisi:
"Äiti, katso, enkeli!"
Äiti joulukiireissään
kummastellen katseli,
kesken kaiken istahti,
ja hetkiseksi hiljeni.
Hän kuuli vienon soitannan
- enkelkellon helinän.